Makuja Mustialasta kuulumisia

Kiireistä joulunaikaa

Joulu lähenee ja projektiryhmä on nyt valmistautunut joulun tuloon jo toista kuukautta. Valmistustöiden ohella ollaan käyty hakemassa uusia näkökulmia ja  lisäkoulutusta mm elintarvikelainsäädännöstä, sopimusjuridiikasta, pientuotteiden myyntikanavista ja brändäämisestä.

Olemme olleet näkyvillä ELMA Helsingin maaseutumessuilla, tavoitteena oli hakea Makujamyyjille messukokemusta ja tuotteille tunnettavuutta. Kumpaankin tavoitteeseen päästiin kolme päivää kestäneiden messujen aikana.

Jokioisten joulumarkkinoilla startattiin tämän joulun myyjäiset, joissa saimme uusia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Jokioisten Tietotalolla järjestetyillä markkinoilla pääsimme virittäytymään joulun tunnelmaan, löysimme uusia ideoita ja tapasimme hyväntuulisia ihmisiä.

Joulukuun aikana tulemme näkymään seuraavissa joulumyyjäisissä; Tammela Auran pirtti, Forssan joulumarkkinat ja Lepaan joulumyyjäiset.

Tuotteita myydään nyt myös uusissa tiloissamme Tiimitalolla, joka sijaitsee Renkituvantie 4, Mustiala. Tervetuloa tutustumaan tiimiin, tiloihin ja jouluisiin tuotteisiimme paikanpäälle. 

Päämajalta Mikkolaan ja siitä Tiimitoimistoon

Syksy rupeaa olemaan takana ja Mustialaan on satanut kaunis lumipeite, pakkasta on muutama aste ja ilma selkeä. Kahdeksan tiimiläistä kävelee pitkin Renkituvantietä päämääränään uudet toimitilat. Ne sijaitsevat osoitteessa Renkituvantie 4. Päämajalta on roudattu Mikkolaan kaikki mitä uusissa toimitiloissa tarvitaan. Penkit, pöydät, kaapit ja muut tavarat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja työt on saatu käyntiin. Mikkolassa on hyvin tilaa sekä meille, että tulevillekin tiimeille. Mutta mikä uusien toimitilojen nimeksi? Asiasta käytiin pitkiä keskusteluja, sekä pyydettiin neuvoja myös muilta opiskelijoilta. Lopulta pitkien keskustelujen ja äänestysten myötä nimeksi tuli TIIMITOIMISTO. Se onkin paikalle erittäin osuva nimi, sillä tuleehan siellä tulevina vuosina toimimaan ainakin kolme eri tiimiä samanaikaisesti. Tiimitoimistossamme on kahvia tarjolla sekä mahdollisuus tutustua Makuja Mustialasta -tuotteisiin sekä tietekin myös ostaa tuotteitamme. Tarjolla on monenlaista makuhermoja kutkuttavia tuotteita, jotka sopivat hyvin esimerkiksi joulupöytään tai lahjaksi.

Uuvuttavan työlään hauskaa innovointia!

Agropitilta tiedusteltiin koulun puolelta olisiko meiltä halukkaita jäseniä lähtemään Visio 2013 tapahtumaan. Kenelläkään ei ollut tietoa, mitä tämä tapahtuma pitää sisällään. Epäröivin mielin, mutta kuitenkin suurin toivein kokea taas jotain aivan uutta sai Agropitilta neljä jäsentä mukaan.

Tapahtuma järjestettiin Sappeen laskettelukeskuksella, joka tarjosi hienot puitteet koko tapahtuman järjestämiselle. Järjestäjinä paikalla oli Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemia, yhdessä tapahtuman yhteistyökumppaneiden Veikkauksen ja Fonectan kanssa. Itse Proakatemia on perinteinen järjestäjä tälle tapahtumalle ja he ovat järjestäneet tämänlaisia tapahtumia jo vuodesta 2001.

Itse tapahtuman idea oli simppeli. Monia neljän hengen ryhmiä eri kouluista oli kutsuttu paikan päälle ideoimaan Fonectan ja Veikkauksen antamia toimeksiantoja. Puolet neljän hengen porukoista mietti Fonectan tehtävää ja toinen puoli Veikkauksen. Molemmalta toimeksiantajalta oli luvattu parhaimmasta ideasta 1000 euroa. Siinä oli motivaattoria kerrakseen niiden kahden opintopisteen lisäksi, jotka kaikki osallistuneet kuittasivat.

Toiminta alkoi keskiviikkona ja päättyi torstai-iltana mahtavaan iltajuhlaan, jossa sitten voittajat palkittiin. Agropit ei hyvästä Veikkaukselle luodusta konseptista tonnia saanut, mutta silti saimme kokea paljon uutta ja
hyödyllistä. Itse tapahtuma ja se innovointityö mitä Sappeessa tehtiin, oli todella rankkaa, uuvuttavaa, hauskaa, sekavaa, palkitsevaa, mielenkiintoista ja myös kaikkea muuta :D.

Tahdomme kiittää koulua siitä, että meille annettiin näin hieno mahdollisuus osallistua tähän tapahtumaan. Kyllä kannatti osallistua! Suosittelemme tätä tapahtumaa jokaiselle.

 Agropit kuittaa :)

Poikain retki isoille messuille

Lähtö oli sovittu alkavaksi 6.00. Matkaan päästiinkin vauhdikkaasti, kunhan vain tultiin sängystä repimään ylös. Edellinen ilta oli osoittautunut kaikille opiskelijoille kovinkin vauhdikkaaksi. Reissu oli jo käynnissä. Noin tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme Lammilla minun (Veli-Antin) kotitilalla. Joimme kahvit ja teimme pikaisen kierroksen tiluksilla. Siinä olikin muille jätkille jo hieman ensimakua konemessuista :D.

Tavoitteemme KoneAgriassa oli kerätä tarvittavaa tietoa klapilaitteiden hinnoista ja erilaisista malleista. Tarkoituksenamme onkin aloittaa polttopuiden valmistaminen. Toimintamalli oli meillä kaikilla vielä pohdinnassa. Tekisimmekö klapeja urakointina asiakkaille vai myisimmekö suoraan klapeja säkissä, laatikossa vai irtonaisina? Matkan aikana visiomme selventyi hiljalleen ja kun pääsimme itse konekentälle, oli hyvin selvää mitä me tulemme haluamaan.

Messuilla oli paljon nähtävää. Ensisilmäyksellä porteista sisään astuttuamme huomasimme, että olimme oikeassa paikassa. Näyttelypiha oli täynnä erilaisia halkomalaitteita ja näyttikin siltä, että olimme saapuneet pelkästään polttopuumessuille. Aivan aluksi teimme yleistä kartoitusta messujen sisällöstä. Kiertelimme hallissa ja ulkopihalla. Messualue osoittautui aika monimutkaiseksi ja sokkeloiseksi. Oli vaikea kehittää järjestelmällistä suunnitelmaa kuinka voisi nähdä kaiken. Sekalaisen kierroksen jälkeen menimme ruokailemaan ja keskustelemaan esille tulleista asioista.

Kun ruokailu oli ruokailtu, lähdimme hakemaan hintatarjouksia koneista. Mieliimme oli selventynyt, että haluamme helposti liikuteltavan yksikön, jolla voi tehdä urakointia suoraan asiakkaalle. Tällaisia trailer – malleja löytyikin monta erilaista ja monelta eri valmistajalta. Hinnat pyörivät näissä malleissa noin reilun kymmenentuhannen euron paikkeilla. Tarjouksia saimmekin kasaan neljältä eri valmistajalta. Joukossa oli heti pari kiinnostavampaa vaihtoehtoa. Saatuamme tarjoukset kasaan olimme tyytyväisiä ja olimme valmiita poistumaan. Nyt vain vielä keskustelemme osuuskunnan muiden jäsenien kanssa ja luomme tukevan pohjan polttopuu –bisneksen aloittamiselle. Polttopuita odotellessa…

Intensiivistä innovointia

Agropit osuuskunta osallistui Forssan seudun Järkivihreä-hankkeen järjestämään Innovaatioleiriin, joka järjestettiin Mustialan innovatiivisella kampusalueella. Tapahtumaan osallistui porukkaa Forssan lähiseuduilta ja muualtakin valtakunnasta. Mukana oli myös opiskelijoita HAMK:n Forssan ja Mustialan yksiköistä.

Osuuskunnan tehtäviin kuului paikkojen järjestämistä, leiriläisten autokuljetusta, teltan pystyttämistä ja torstain iltaohjelman järjestäminen. Lisäksi olimme osana ryhmiä ja kuvasimme leirin aikana tapahtumia ja tunnelmaa.  

Leiriläiset ottamassa virikkeitä Torronsuolta

Itse tapahtuma oli kolmipäiväinen. Näiden kolmen päivän aikana yritettiin saada ratkaisuja ennalta valittuihin ongelmiin. Teemoja oli neljä: hirssi, koulujen ylijäämäruoka, poistotekstiilit ja hyvinvointi. Itse kuuluin poistotekstiili – ryhmään ja aluksi se kuulosti ihan heprealta, mutta kun idean äiti avasi ongelmaa, niin se kuulosti ihan järkevältä. Vuosittain poistotekstiiliä viedään kaatopaikalle 90 milj. kiloa. Siihen täytyi keksiä keino pitää tekstiilit kierrossa vielä n.10 vuotta. Päivän aivoriihen jälkeen se kuuluisa kuningasidea keksittiin, mutta siitä kuullaan sitten myöhemmin.

Aivoriihen tuotosta

Tätä tapahtumaa oli ilo olla järjestämässä. Tunnelma oli leirin aikana ihan mahtava, vaikka välillä tuntuikin siltä ettei tälle ongelmalle löydy järkevää ratkaisua. Tämä oli myös opettavainen kokemus. Tuli pari uutta aivoriihimenetelmää tutuksi, mutta ennen kaikkea täältä tuli hyvä keino siihen, miten saada tuntemattomista ihmisistä parissa päivässä tiivis ja toimiva tiimi. Ihmisistä ja heidän luonteestaan oppii paljon, kun he joutuvat työskentelemään intensiivisesti yhteisen asian äärellä. Tätä ryhmäytymistapaa voisi yrittää soveltaa myös tulevien AgriTeams osuuskuntien kanssa.

The end of my dream time in a Team

”Kaikki hyvä loppuu aikanaan” on tylsä klisee, mutta joissain tilanteissa täysin totta. Samaan aikaan, kun kesän suloiset uintikelit vähitellen vaihtuivat puintikeleiksi, jätti viisi ensimmäisen AgriTeams -tiimin jäsentä eroanomuksensa osuuskuntaan.

Ensimmäinen huhu eroavasta jäsenestä räjähti kuin sotapommi niskaan. Kovin moni ei ollut osannut odottaa Ilmarin päätöstä siirtyä takaisin tavallisen luento-opetuksen pariin. Uutisen tultua julki lähti kuitenkin lumipalloilmiö pyörimään: yksi jos toinenkin ilmoitti, ettei pysty enää jatkamaan opintojaan AgriTeamsissa. Vihoviimeisissä yhteisissä treeneissä istuimme kaikki toimistolla hiljaisissa tunnelmissa.

 

Oma tieni osuuskunnan jäsenenä päättyi monen pienen lähtöä puolustavan syyn kolahtaessa sopivasti yhteen, ja muodostaessa esteen jäämiselle. Luonteenlaadultani olen aktiivinen, enkä tahdo tehdä mitään puoliteholla. Jos sitoudun johonkin, annan siihen kaikkeni ja innostun ”ihan kympillä”. Tiimissä koin, etten saanut itsestäni tarpeeksi irti, kun muut työt ja harrastukset tulivat kiusallisesti väliin. En kerta kaikkiaan pystynyt antautumaan yhteisiin ja kaiken aikaa laajeneviin projekteihin sillä volyymilla kuin olisin halunnut. Aika yksinkertaisesti oli rajallinen.

Niinpä tein päätöksen lähtemisestä minäkin. Hieman ennen minua oli Emma ilmoittanut lähdöstään, ja pian oman eroamiseni varmistuttua lähtivät myös Sanni ja Sanna. Kaikilla lähdön syyt olivat pitkälti samanlaiset kanssani. Tiimi kutistui kahdeksanhenkiseksi; kuudestatoista aloittaneesta oli jäljellä enää puolet. Jäljelle jäävää porukkaa pidän motivoituneena, sitoutuneena, sekä sellaisena, joka osaa hyödyntää oppimismallin tarjoamat mahdollisuudet oikein.

 

Mitä käteen jäi?

 

Kahdeksan kulunutta kuukautta tiimissä olivat elämässäni rikasta ja värikästä aikaa. Opin paljon ainutlaatuisia asioita yrittäjyydestä, tiimityöskentelystä ja ryhmädynamiikasta. Monenlaiset erityyppiset projektit antoivat tietoa ja osaamista, jota en olisi luennoilla torkkuessani koskaan pystynyt sisäistämään. Enkä silloinkaan, vaikka olisin ollut hereillä, sillä projektimme eivät suinkaan kulkeneet käsi kädessä tavanomaisen opetussuunnitelman kanssa. Yhdessä teimme myös asioita, joita en ikimaailmassa olisi tehnyt yksin. Sanonta ”tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa” näytti todellisen merkityksensä.

Tunneihmisenä raskainta minulle on luopua ihmisistä, ryhmästä, jota melkein kutsuin perheeksi. Koimme niin paljon loistavia hetkiä, iloa, onnistumisia, naurua ja kannustusta. Tuimme toisiamme, ja kasvoimme yrittäjinä matkalla kohti tavoitteitamme. Vaikka lähtemisen päätöksestä on kulunut jo kuukausi, yhä edelleen välillä tunnen pettäneeni tiimikaverit ja tehneeni ruman tempun. Lohdutuksen tähän tunteeseen saan ajatellessani tiimijohtajan sanoja:

"Tässä koulussa sinä olet tullaksesi agrologiksi. Ellei tiimi tunnu parhaalta tavalta suorittaa opinnot, on osattava palata luennoille. Se on kaikkein viisainta sekä itseäsi että muita kohtaan.”

 

Kiitos Agropit kaikkine jäsenineen näistä yhteisistä muistoista ja upeista hetkistä. Aika kanssanne jää sydämeen, ja kulkee mukanani aina. Toivon teille mitä suurinta onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin! Pysykää aina luovina, innovatiivisina ja avoimina kaikelle.

 

Kiittäen

Katja

Kesästä syksyyn Makujen matkassa

Kesä oli hiljaista aikaa kampuksella, Makuja Mustialasta sen sijaan ei moisesta ole piitannut vaan toimintaa kehiteltiin vaihtelevasti koko kesän ajan. Kesän aikana projektiryhmä on tehnyt suunnitelmia ja maalaillut mielessään kuvia tuoteperheestä jollaisesta itsekin haluaisi valita tuotteensa toreilla tai kaupan hyllyltä.

Raaka-aineissa haluamme korostaa kotimaisuutta aina kun mahdollista ja mielellään vieläpä lähellä tuotettuna. Mustialan marjat ja omenat saatiin hyvin hyödynnettyä ja jatkossa toivottavasti vielä tätäkin paremmin. Syksyn aikana pyrimme kasvattamaan yhteistyötä lähialueen tuottajien kanssa, jotta tuotteissamme voisi vielä paremmin hyödyntää oman alueemme raaka-aine tarjontaa.

Kesän aikana kokeilimme ja maistelimme (nam) erilaisia reseptejä, kehitimme omamme ja toki paljon on pohdittu myös tuotteiden taloudellista puolta eli hinnoittelua. Ei alkuunkaan niin helppoa kuin äkkiseltään voisi uskoa. Tuotteen hinta koostuu raaka-aineista, energia kuluista ja toki omalle työllekin on arvoa annettava. Hinnoista haluttiin kilpailukykyisiä, kuitenkin niin että jälkeenpäin oltaisiin itsekin tyytyväisiä.

Hakkapeliitta oli ensimmäinen tapahtuma, jossa makuja oli mukana uuden tuoteperheen kanssa. Samaisessa tapahtumassa Agropit myi myös Mustialan hunajayhtymän keräämää hunajaa, jota omissakin tuotteissa on hyödynnetty. Hunaja monipuolisena tuotteena löytyy hunajasinapin sekä raparperi-chutneyn raaka-aineista. Hakkapeliitassa ajatuksena on käsintehdyt ja vanhaa kunnioittavat  tuotteet ja perinteet. Makuja Mustialasta on puhtaasti opiskelijoiden käsityötä, puhtaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Mikä voisikaan olla parempi paikka lanseerata uudet tuotteemme? Hakkapeliitassa päästiin pukeutumaan teeman mukaisesti ja toki teema huomioitiin myös kojua suunnitellessa.

Hartolan markkinat 7.9 olivat toinen suuri tapahtuma, johon valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin. Hakkapeliitan jäljiltä varastot olivat tyhjentyneet ja uusia eriä alettiin valmistamaan toista viikkoa ennen tapahtumaa. Muutamia kokeilujakin tehtiin uusien tuotteiden toivossa mm. omenachutney raparperichutneyn rinnalle. Ideasta luovuttiin muutaman kokeiluerän jälkeen, tulinen omenahillo ei raatia miellyttänyt.

Viimeinen viikko ennen markkinoita oli yhtä hässäkkää, mutta lopulta oli viimeinenkin hillo purkissa ja perjantai iltana haettiin vielä tuorepuristetut omenamehut mehustamolta. Lauantai aamuna (yönä) aloitettiin matka kohti Hartolan kuningaskuntaa. Markkinakansa otti tuotteet vastaan positiivisesti ja erityisesti tuorettakin tuoreempi omenamehu ja omenahillo herättivät kiinnostusta.

Makuja mustialasta pyrkii jatkossakin tekemään tuotteensa kauden kasviksista ja hedelmistä, syksyssä pääroolissa ovat tietysti marjat ja omenat. Jahka syksyn lehdet putoavat  katse suunnataan  joulua kohden jolloin odotettavissa onkin taas ihan uudenlaisia tuotteita ja kokeiluja.

Runkomäen iltamat

On keskikesän ilta, mä lähden iltamiin ja Mustialan siltaa mä yksin asteleen....


Runkomäen iltamat ovat takana ja Agropit Osk:n tiimi sai jälleen hyvää oppia tulevia tapahtumiaan varten. Iltamien järjestelyihin kulunut aika tuli itsellenikin yllätyksenä, vaikka monessa tapahtuman järjestelyissä olenkin ollut mukana. Runkomäen iltamat oli kuitenkin vasta ensimmäinen jossa olin pääävastuussa koko tapahtumasta järjestämisestä ja hoitamisesta.

Keväällä kun Agropit aloitti toimintansa mietin, että olisi mukava päästä järjestämään erilaisia tapahtumia. Tähän aukeni ensimmäinen tilaisuus, kun yksi tiimimme jäsen keksi järjestää Runkomäen iltamat. Hän ei kuitenkaan ehtisi olla vetovastuussa, joten päätin itse tarttua tilaisuuteen ja ottaa vetovastuun järjestämisestä. Tapahtumapäiväksi päätettiin jo silloin maaliskuussa tuo 20.7., sillä se oli ainoa viikonloppu kun lato ei olisi käytössä. Keräsin itselleni projektiryhmän ja aloimme suunnitella tapahtumaa jo hyvissä ajoin. Aloimme etsiä tietoa tapahtumien järjestämisestä ja sen markkinoinnista ja tietoa löytyikin yllinkyllin. Sorruin tässä vaiheessa kuitenkin projektipäällikkönä ajattelemaan, että tapahtumaanhan on aikaa vielä paljon eikä tässä ole mitään kiirettä vielä järjestelyissä, kyllä ne ehtii myöhemminkin. Havahduin kuitenkin toukokuun lopussa asiaan että hetkinen tapahtumaan on enää vajaa kaksi kuukautta ja ei olla tehty vielä muuta kuin pyöritelty asiaa mielessämme ja haettu tietoa. Tästä alkoikin sitten pitkä työsarka, joka vaati yllättävän paljon voimia ja aikaa.

Otimme projektiryhmän kanssa yhteyttä ja sovimme etäpalaveristä Skypen välityksellä, sillä kaikki asuimme eri paikkakunnilla. Aluksi tuotti päänvaivaa ajan puute ja se ettei meinattu saada projektiryhmän aikatauluja sopimaan yhteen milään. Aina oli jollakin jotakin muuta menoa tai sitten tuli unohduksia. Lopulta kuitenki saimme hommat rullaamaan ja alkoi tapahtua. Mainoksia syntyi projektin markkinointivastaavan Heidi Punnan toimesta ja yhteistyössä hänen kanssaan teimme tarvittavat korjaukset mainokseen ja saimme sen valmiiksi ja levitykseen ympäri naapurikuntia.

Itselleni päänvaivaa tuotti näytelmän hankinta, sillä kovinkaan moni harrastajateatteri tai koulu jonne yhteyttä otin, ei osoittanut minkäänlaista kiinnostutsta iltamiemme näytelmää kohtaan. Lopulta löysin Jokioisilta harrastajateatterin nimeltään Ideateatteri ja heillä tuntui olevan juuri sopiva näytelmä iltamiimme. Se olisi sketsipohjainen näytelmä, joka kuulemma saisi varmasti hymyn huulille ja naurun raikaamaan Laihon ladossa. Olin onnessani kun vihdoin löysin esityksen. Sen hankinta oli vaatinut usean tunnin etsinnät ja soittelut ennen kuin löytyi se oikea ja sopiva näytelmä ja -ryhmä.

Tämän jälkeen olikin vuorossa bädin varmistaminen, sillä halusimme Mika & Turkka Malin soittamaan iltamiimme. Onneksi se onnistui muutaman välikäden kautta. Ei muuta kun puhelin kouraan ja sopimaan milloin he tulevat paikalle,milloin soittaminen alkaa sekä tietenkin hinta. Bändin varmistumisen jälkeen olikin tiedossa tarvittavat esitykset ja  aloimme keskittymään itse järjestelyihin.

Mainostuksemme tapahtui kahdessa lehdessä, Facebookissa ja tietenkin erikokoisilla mainoslehtisillä ympäri Tammelan lähiseutua. Itse jännitin ehtiikö mainokset ajoissa ja saavatko ne näkyvyyttä, sillä ennen tapahtumaa oli vain 30 ennakkolippua myytynä.

Yritimme saada tapahtumaamme myös yhteistyökumppaneita. Se osottautuikin hankalmmaksi tehtäväksi kuin itse ajattelin. Tämä olisi vaatinut enemmän suunnittelutyötä ja valmistelua ennen kuin haimme yhteistyökumppaneita. Meidän olisi tarvinnut tehdä selvä suunnitelma ja sen kautta lähteä etsimään. Projektiryhmän talousvastaava Ilmari Hunsa teki suuren työn hakiessaan yhteistyökumppaneita, mutta loppujen lopuksi me emme saaneet kuin yhden yhteistyökumppanin, joka oli Tanssikurssit.fi. Heidän kauttaan tapahtumamme sai hyvin näkyvyyttä.

Tapahtumapäivän aattona perjantaina alkoi minulle nousta hikikarpalot otsalle ja silloin alkoi se pieni stressi ja jännitys tapahtuman onnistumisesta. Yöunet jäivät lyhyiksi ja lauantaiaamun valjetessa suuntasin kohti Mustialaa valmistelemaan tapahtumaa. Perille päästyäni oli ladon ovet auki ja siellä jo anniskeluvastaavamme Katja Heikura hääräsi tiskin takana laittaen omia tarvikkeitaan ja tiskiä kuntoon. Aamulla siivosimme ja koristelimme ladon sekä järjestelimme pöydät ja tuolit paikoilleen. Kun tapahtuman H-hetki läheni, alkoi itselläni pikkuhiljaa stressitaso laskea. Kellon lyödessä 18.00 alkoi ihmisiä tulemaan sisään: heitä tuli tasaisena virtana ja ennen kuin näytelmä alkoi oli sisällä noin 100 henkeä. Olin tyytyväinen, sillä tiesin tapahtuman nyt onnistuvan ja väkeä tulevan riittävästi. Ilta sujui rattoisasti ja vieraat viihtyivät, saimme muutamia kehitysehdotuksia ja kyselyitä koska on seuraavat iltamat.  Päättelimme projektiryhmän kanssa, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti seuraavia iltamiamme.

Se suurin kesäprojektimme

Osuuskunnassa eletään nyt jännittäviä aikoja. Ensimmäinen suuri ja täysin omasta aloitteestamme pidettävä tapahtuma lähestyy. Kyseessä on siis Mustialassa jo perinteeksi muodostuneet Runkomäen iltamat, jotka herätetään uusiin henkiin, tällä kertaa tiimiläistemme voimin.

Lauantai-iltana 20.7. Laihon ladossa iloitaan, kun näytelmä ja bändi viihdyttää iltamiin saapuneita kesävieraita. Kuitenkin ennen kuin siihen pisteeseen päästään, saadaan tehdä vielä lukuisat työtunnit järjestelyjen parissa. On paikan kunnostusta, roudausta, puhelinsoittoja, suunnittelua, koristelua, lukuisia palavereja ja työväen rekrytointia. Osuuskuntalaiset antavat aikaansa iltaisin, sillä päivät kuluvat muissa kesätöissä kenellä missäkin.

Itse odottelen tansseja jo malttamattomana. Aikoinaan kun tiimiin hain, oli yhtenä perusteena halu edistää toimintaa Mustialassa. Alueella on tarjottavanaan upeita mahdollisuuksia, joista tekijöiden puuttuessa nykyisellään hyödynnetään vain osa. Tällaiset iltamien kaltaiset tapahtumat kokoavat maaseudun ja kaupunkien asukkaita yhteen, ja monet uudet ideat saavat syntynsä juuri silloin. Tai ainakin ne ihanimmat muistot.

Tiimini puolesta toivon erittäin onnistuneita ja ikimuistoisia iltamia kesäyön ollessa mitä seesteisin, ja musiikin raikuessa lammen yli Tammelan tienoille saakka! Samalla toivotan kaikki blogimme lukijat lämpimästi tervetulleiksi mukaan viihtymään!

ps. Kuvamateriaalia ja tunnelmia tapahtumasta luvassa pian sen jälkeen. ;)

Elämyksiä Mustialan navetalla

Kesäkuun alussa Agropit oli mukana järjestämässä maatila-aiheisen teemapäivän Tammelalaiselle päiväkodille.  Päivän aikana lapset pääsivät tutustumaan Mustialan navettaan ja sen pihapiiriin. Navetan pihamaalla järjestettiin hepparatsastusta ja nuoret sonni-pojat tuotiin lasten ihmeteltäväksi pihalle aitaukseen.

Päiväkodissa on ollut teemana vesi, joten mepä keksimme tuoda ulos saaveihin lehmän päivässä juoman veden määrän. Pikkaisen on eroa pienen ihmisen ja lehmän päivittäisessä veden tarpeessa.  Pihalle tuotiin nähtäväksi myös erilaisia rehuja, joita lehmät ja vasikat syövät.

Navetalla tutustuttiin lehmien kotiin, lypsyasemaan, navetan koneisiin ja tietysti vasikoihin. Ihmetystä herätti kuinka nopeasti vasikat syntymän jälkeen nousevat jaloilleen ja muuttavat omiin oloihinsa. Nopea on kehitys kun sitä verrataan ihmislapsen elon vaiheisiin. Pientä nyrpistelyä aiheuttivat navetan tuoksut ja nuo ihanat kärpäset, jotka luonnollisesti kuuluvat kesään ja myös navettaan. Navetta kissa haki rapsutuksia vuorollaan jokaiselta tulijalta ja erityisesti poikien huomion kiinnittivät suuret rehunjako laitteet.

Ruoka saa alkunsa maatiloilta ja jokaisen olisi hyvä nähdä mistä se maito oikeasti kaupan hyllylle ilmestyy. Hienoa nähdä , että päiväkodissa tämä on huomioitu ja lapsille tarjotaan mahdollisuuksiä oppia ja kokea uusia asioita.

Päivästä innostuneena Agropit on päättänyt järjestää lisää samankaltaisia tapahtumia. Toiveissa olisi saada lähiseudun lapset näkemään ja kokemaan millaista on elämä maatilalla.

Ensimmäinen päivä mobiilikesäkoulua

Tänään 22.5 Agropit Osk pääsi mukaan Mobiilikesäkoulun toimintaan. Ulkona satoi kevyesti vettä ja tuuli tuiversi, mutta silti pidimme kiinni siitä, että toimimme ulkotiloissa. Mitä eriskummalista siinä olisikaan ollut, jos olisimme käyttäneet mobiililaitteita luokkatiloissa? Ei meitä sokerista ole tehty!

Eilinen päivä käynnistyi kuitenkin hienossa säässä. Agropit osuuskuntalaiset kasasivat neljä telttaa Mustialan puistoalueelle, mahdollisen sadekuuron varalle. Nyt sanottuna, ei ollut turhaa työtä. Telttoihin kannoimme lisäksi tuolit ja penkit. Suuri osa osuuskunnastamme oli valmistelemassa tapahtumaa, ja kelit suosivat ahkeria työläisiämme.

Palataanpa taas eilisestä tämän päivän hyiseen ulkoilmaan. Keskipäivän aikaan olimme saaneet alkutiedotukset purettua ja lähdimme kiertelemään eri leiripisteitä. Osa osuuskuntalaisista toimi leiripisteillä opettamassa erilaisia sovelluksia. Jokainen ryhmä kiersi kolme leiripistettä, joissa jokaisessa käsiteltiin monia mobiililaitteiden mahdollisuuksia. Ja vaikka kelit eivät meitä suosineet oli väki kuitenkin hyvällä mielenkiinnolla toteuttamassa ja osallistumassa erinäisiin tapahtumiin. Mobiililaitteista tuli esille paljon uusia puolia, joista on varmasti hyötyä monessa asiassa.

Kaiken lopuksi palasimme kaikki ryhmät yhteen paikkaan ja kokosimme päivän aikana saatuja kokemuksiamme. Moni olikin löytänyt uusia keinoja hyödyntää mobiililaitetta mm. opetukeen liittyen. Näistä tunnelmista päätimme tämän päivän ja siirryimme syömään. Illan ohjelmassa on vielä sauna ja Agropitin järjestämää ohjelmaa Isossa Piipussa. Seuraavana päivänä jatkammekin taas sitten uusien leiripisteiden parissa ja heittäydymme uuteen mobiiliseikkailuun.

Vanhojen rakennusten uumenista

Hevoskärryjä, lepakoita, ja pala Maaseudun Tulevaisuutta vuodelta 1963.

Sellaista kaikkea ja paljon muuta löysimme vanhan navetan ja kuivurin kätköistä parina huhtikuisena urakkapäivänä. Osuuskuntamme kävi tarjoamassa apuaan yhdelle perikunnalle, joka halusi päästä eroon tilan rakennusten sisään vuosikymmenten saatossa kertyneestä rojusta. Tiimiläiset kantoivat yhteensä kolmena päivänä lautaa ja metallia ulos minkä ehtivät, ja kuorma-autot kävivät niitä lavoilla noutamassa pois. Lopuksi vielä vintit ja kellarit harjattiin siisteiksi, ja lopputulosta katsellessa hymy hiipi väkisin omillekin huulille. Ovatkohan lattiat rakentamisensa jälkeen koskaan noin puhtaita olleetkaan?

Vaikka siivoamisesta ei opintopisteitä liioin satele, opetti tämäkin keikka meille runsaasti arvokkaita asioita. Ja tarkoitan kirjaimellisesti arvokkaita asioita. ;) Rojulla on monia nimiä, ja yksi niistä on antiikki. Vanhan tavaran hienous piilee siinä, ettei sitä saa euromarketeista eikä ikeoista. Samaan aikaan se käy yhä harvinaisemmaksi.

Varmasti muistoihin jäävät myös nuo koskettavat hetket, jolloin koin lentäväni ajan halki. Aina niihin päiviin saakka, kun reki ja vankkurit olivat "in", ja vuoden -63 uutiset ne kaikkein tuoreimmat.

Alkutuotantoa parhaimmillaan

Kevät on jo hyvällä mallilla ja meno maaseudulla on sen mukaista. Pellot ovat pääosin kuivahtaneet niin paljon, että niitä kykenee muokkaamaan ja sen jälkeen voikin jo kylvää kasvit tuottamaan satoaan. Osuuskuntalaisetkin ovat vihdoin päässeet tekemään sitä mitä parhaiten osaavat.

Kaksi sokerikeisaria Nousiaisilta ja Kokemäeltä pääsivät toteuttamaan itseään Mustialan opetusmaatilalle sokerijuurikkaan kylvön merkeissä. Työt toteutettiin koulun omalla kalustolla. Koulutila toimitti lannoitesäkit pellon reunalle, mistä kylväjät nostivat ne koneen säiliöön. Lohkolle tarvittavat siemenet kulkivat mukavasti laatikoissa traktorin hytissä. Kylvettävä ala oli 14 hehtaaria, joka sijoittui kolmelle eri lohkolle. Lohkot olivat pääsääntöisesti selkeitä muodoltaan ja pisin sivu oli n. 700m, joten työt kävivät sangen mutkattomasti, kun ei päisteissä jatkuvasti käännellä. Kahdessa päivässä olivat työt hoidettuna kahden ihmisen voimin. Kelitkin suosivat työntekoa ja tilaaja oli tyytyväinen, kun urakka tuli valmiiksi ennen sateita. Pitkin kesää pääsemmekin seuraamaan työmme tuloksia koululla muissa merkeissä vieraillessamme.

Välillä on mahdottoman mukava päästä tekemään omaa alaa ja osaamista vastaavaa käytännön työtä. Pää lepää kun tietää hallitsevansa homman, etenkin kun tällä kertaa vältyttiin ikäviltä takaiskuilta, joista maaviljelijälle tutuimpia lienevät säänvaihteluiden lisäksi konerikot kesken kiireisimmän sesongin. Tällaisten onnistumisten voimalla jaksaa niitä takaiskujakin. 

Kylvöyhdistelmä: Valmet 705 + Maschio-tasojyrsin + Tume Combi 7 -kylvölannoitin

Kunniakirjoja ansiokkaasta työstä!

Kesä on saapumassa Mustialaan. Koivut ovat hiirenkorvalla ja valkovuokot kukkivat. Kampus on hiljainen. Suurin osa opiskelijoista on kukin tahoillaan kevättöissä, myös Mustialan traktorit kulkevat äkeiden ja kylvökoneiden kanssa peltolohkolta toiselle.

 

Agropit Osk kokoontui tänään Mustialassa toukokuun treeneihin. Treeneissä kuulimme kirjaesittelyn, joka käsitteli tiedottamista ja mediasuhteita. Kävimme läpi Ankkarallin järjestelyjen onnistumisia, kokemuksia ja parannusehdotuksia.

 

Treenien teema oli palautteen antaminen. Annoimme AgriTeams-toimintamallista yleistä palautetta valmentajille. Keräsimme myös kaikille tiimiläisille kirjallista palautetta, mikä koettiin hyväksi ja rakentavaksi. Lisäksi Agropit Osk jakoi palkintoja kevään uurastuksesta.

 

Sami sai Luottomies-kunniakirjan. Hän on osoittanut
olevansa mies oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Katja ansaitsi Positiivari-kunniakirjan mielettömällä
innokkuudellaan ja ylenpalttisella positiivisuudellaan.
 

Makke palkittiin Myyntitykki-kunniakirjalla voitokkaiden
myyntipuheiden ja rempseän naurun ansiosta.

Veli-Antti ansaitsi Yrittäjä-kunniakirjan osoittamalla
ihailtavaa yrittämisen meinikiä sanoissaan ja teoissaan.

Kevät on sujunut vauhdikkaasti. Olemme saaneet osuuskunnan toiminnan hyvin käyntiin ja tästä on hyvä jatkaa liiketoiminnan kehittämistä. Ensi viikolla osallistumme Mustialassa Mobiilikesäkoulun järjestelyihin ja Agropitin kesä jatkuu projektien merkeissä.

 

Kiitos kaikille tiimiläisille, valmentajille ja koko kampuksen väelle mahtavasta keväästä!

Toukokuista tekemistä tiimiyrityksessä

Yksi lammas, kaksi lammasta, kolme lammasta... Ehei sittenkään, Helatorstaina Forssassa eivät lampaat hyppineet aidan yli vaan kumiankat uivat kilpaa. Tapahtuman nimi on Luonnollisesti Lounais-Hämeessä, tapahtumaan kuuluu vahvana osana Ankkaralli. Agropit Osk on ollut mukana noiden 6000 ankan myynnissä pitkin kevättä ja yli tuhat arpaa saimmekin myytyä. Itse projektina meillä oli olla mukana järjestämässä ko. Ankkaralli-tapahtumaa.

Homman nimenä oli siis että 6000 numeroitua kumiankkaa tiputettiin Forssan Koskisillalta Loimijokeen, siellä ne kävivät rajua kilpailua uiden patoaukealle, siellä sata ensimmäistä ankkaa voitti palkinnon. Tai eihän ne ankat mitään voittaneet, voittoja saivat ankka-arvan lunastaneet kansalaiset. Ankkojen kilpailun aikana ei vettä taivaalta tullut, mutta muuten päivä oli pilvinen ja sateinen. Onneksi tämä ei paljoa ihmisiä haitannut, sillä ihmisiä kertyi paikalle katsomaan säätä katsoen kiitettävä määrä.

Agropitin projektiin kuului kaikenlaista järjestelyä telttojen pystytyksestä uittopuomien rakentamisen kautta "ulosajaneiden" ankkojen pelastamiseen. Tehtävämme hoidimme kunnialla ja positiivista palautetta saimme tapahtuman järjestäjän eli LounaPlussan suunnalta. Kokonaisuudessaan työt saatiin päätökseen perjantain puolella. Ankat pääsivät silloin kotoiseen pahvilaatikkoonsa numerojärjestykseen... Kyllä, numerojärjestykseen. Aluksi työ näytti hurjalta, muttei siinä loppujen lopuksi kauaa nenä tuhissut kun kumiset uimarimme jo pesivät jokainen omalla paikallaan.

Nyt odottelemma ensi vuotta, praktiikkamme on nyt kunnossa tapahtumien järjestämisen suhteen... Katse ylös kohti kesää, sillä eiköhän me jotain tapahtumaa viimeistään loppukesällä järjestetä ;)

Kun tanssi lumosi AgriTeamsin

Kevät tuli, lumet suli,... ja tiimiläiset ryhtyivät tanssiin! 

Toisin sanoen olimme mukana auttamassa tanssin elintärkeän taidon levittämisessä rakkaalle naapurikampuksellemme Evolle. Evon maaperä vavahteli useampana iltana, ja musiikki raikasi yli kauniin järvimaiseman, kun Mustialan mailta saavuimme hengenheimolaistemme pariin. Evon metsäalan opiskelijat oppivat perinteisten foxtrotin ja valssin askeleet, sekä vauhdikkaan ja iloisen ruotsalaistanssi buggin kuviot käden käänteessä, vai pitäisikö sanoa jalan. :D

Tiimiämme eräs suuresti rikastuttavista tekijöistä on erilaiset mitä hienoimmat lahjakkuudet, kuten tämäkin projekti sai meille osoittaa. Osuuskuntaa nimittäin vahvistaa tanssin monitaituri, jonka opetusta ilman ei omalla koulullammekaan moni osaisi vielä edes perusaskeleita. Nyt tanssitaitoa on levitetty jo yli kampusrajojen! 

Kauan eläköön tunnelmallinen Evon ympäristö vieraanvaraisine opiskelijoineen. Kiitos heittäytymisestänne ja innosta uutta kohtaan. HAMK:in ja varsinkin Biotalouden yksiköiden kesken on tärkeää jatkossakin tehdä paljon laadukasta yhteistyötä. Tähänkin voin vain todeta AgriTeamsin olevan erinomainen väylä.

sun pitää vetää vaan hyvä pitchi sekä brändätä itsesi hyvin, mutta muista että perus CV on aika väsynyt.

...eli, tänään tehtiin osan porukan kanssa retki Tampereelle ProAkatemiaan tutustumaan heidän tiimiyrityksiinsä ja toimitiloihin. Pääsimme seuraamaan HYPE nimisen osuuskunnan pajaa (= treenit) jossa pääsimme itsekin mukaan menoon miettimään minkälaisia Portfolioita olisi kannattava tehdä vai kannattaako niitä tehdä?

Mutta ensin siis alkuun. Saavuimme keskelle pajaa, jossa oli aiheena tänään "Brand Yourself" eli asiaa työnhausta, itsensä brändäämisestä ja millainen vaikutelma pitäisi jättää haastattelijalle. Verrattuna meidän treeneihin varmaan jokaisella paikalla olleella Mustialan tiimiyrittäjällä kävi mielessä, että "miksi he ovat noin hiljaa??!" Meidän treeneissä yleensä puhetta piisaa välillä niinkin paljon, että treenien vetäjän on pakko laittaa aihe katkolle jotta ehditään käydä läpi kaikki tarvittavat asiat neljän tunnin aikana. Kuitenkin, kun aihetta lähdettiin purkamaan enemmän, saatiin myös Hypeen hieman energiaa ja puhetta alkoi tulla, mutta kovin hiljaisilta vaikuttivat silti. Tähän voi ehkä olla syynä se, että heidän "paja" on paljon enemmän oppimis/opetustapahtuma, ja heillä on erikseen viikkopalaveri jossa käydään läpi mm. projekteja ja pidetään tiimiläisiä ylipäätään kartalla. Tästä mekin voisimme vähän lainata ideaa. Benchmarkata.

pajassa heitettiin myös mielenkiintoinen ajatus ilmoille: Vanhat jutut kannattaa tehdä uudella tavalla ja uudet jutut vanhalla tavalla, koska jos tekee uudet jutut uudella tavalla, se menee yleensä yli. Eli edelleenkään ei kannata lähteä keksimään pyörää uudestaan, mutta sitä voi parannella. Kuulemma ProAkatemia vitsinä on jo monet vuodet kulkenut se, kuinka jokainen uusi tiimi haluaa tehdä jotain ennen näkemätöntä ja kuulematonta mitä ProAkatemiassa ei ole koskaan ennen tehty mutta lopputulos usein on same old same old uudella lähestymistavalla. Tästä mekin saamme toivottavasti varmuutta siihen, ettei uuden idean tarvi kilpailla kuulentojen kanssa vaan tuottavaidea voi olla myös jotain hyvin tavallista, vain toteutettuna tuoreella tavalla.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - välillä tunsi itsensä aivan maalaiseksi kun Hype viljeli business jargonia minkä kerkesi niin että välillä hitaampia heikotti. Miettiessämme millainen portfolia meidän alallamme voisi tehdä, saimme ajatuksen osuuskuntamme omasta Portfoliosta - vaikka meidän ei ehkä ole viisasta tehdä innovatiivisen erilaista portfoliota hakiessamme paikkaa paikallisesta maatalouskaupasta, voisi ideaa kehittää suhteissamme isoihin maatalousalan konserneihin. Silloin pitää miettiä olisiko sen hyvä olla  netissä, tikulla vai paperilla. You got to think BIG.

Iso kiitos vierailusta kaikille asianosaisille! 

ps. pahoittelen finglishin ja jargonin käyttöä, huonot tavat tarttuvat vaikka yrittäisi taistella vastaan. :)

Töissä myös viikonloppuna

Aina sanotaan, että yrittäjä on töissä vuorokauden ympäri tai ainakin 80h viikossa. Agropit ei ihan niin paljon tällä hetkellä työllistä, mutta säännöllisiksi työaikoja ei voi sanoa. Omalla kohdalla tämän voi lukea pääosin positiiviseksi asiaksi sillä en ole aamuihminen ja 8-16 työskentely ei ole siis se kaikista ihanteellisin. Treenit ja muut tapaamiset toki pyritään sijoittamaan tähän normaaliin toimistoaikaan, mutta muuten hommia voi tehdä silloin kun itselle parhaiten sopii. Blogi päivityksenkin voi tehdä vaikka klo 23 jälkeen kuten nyt kävi.

Viikonloppu kului osittain töiden parissa, kun myimme ankkaralli-arpoja. Lauantain myyntiretki ei tuottanut kovin suurta tulosta. Forssan torilla järjestettiin klo 19.30–20.30 Earth Hour –tapahtuma, johon mekin suuntasimme. Ihmisiä oli paikalle saapunut vain muutamia, joten luovuimme arpojen myynnistä torilla lähes heti paikalle päästyämme. Kiertelimme hetken aution Forssan keskustassa ja lähdimme pettyneinä takaisin Tammelaan. Nälkä yllätti matkalla ja poikkesimme Tammi Krouviin syömään. Siellä arvat kävivätkin jo paremmin kaupaksi. Koko illan myynti jäi tästäkin huolimatta pieneksi.

Sunnuntaina suuntasimme Markuksen kanssa Matkun kylätalolle, jossa järjestettiin lounas klo 13–16. Ensimmäiset minuutit vakuuttivat, että paikalle kannatti tulla. 9 minuuttia ja 9 myytyä arpaa! Suurin osa ihmisistä saapui paikalle kahteen mennessä ja arpoja meni kiitettävästi kaupaksi, vaikkei ihan arpa/minuutti vauhdissa pysytty. Kolmen aikaan oli jo niin hiljaista, että päätimme suunnata Koijärvelle pääsiäismyyjäisiin. Markuksen jo ehdittyä autolle saapui paikalle vielä muutama ruokailija, joille sain vielä arpoja myytyä ennen paikan vaihtamista. Koijärvelläkin arvat menivät hyvin kaupaksi, vaikka monen rahat olivat jo huvenneet myyjäisiin.

Jos lauantain myynti olikin pettymys, tuli sunnuntaina taas uutta intoa hommaan. Vieraiden ihmisten pysäyttäminen ja ankkarallin mainostaminen alkaa sujua jo paljon paremmin. Nyt vaan odotellaan seuraavaa myyntiretkeä. Varmasti sekin tulee sijoittumaan toimistoaikojen ulkopuolelle ainakin osittain.

Etätyöskentelyä

Suuren porukan on aina vaikeaa saada sovittua ajankohtaa, jolloin voidaan yhdessä kokoontua ja keskustella asioista. Etätyöskentely helpottaa hommaa hieman ja tällä viikolla me perehdyimmekin siihen tarkemmin keskiviikon treeneissä. 

Jaana Nuuttila ja Outi Vahtila tulivat ensin päämajalle, jossa kävimme läpi Googlen tarjoamia palveluita. Ensimmäisen tauon jälkeen tutustuimme Skypen käyttöön käytännössä. Outi siirtyi pois päämajalta ja jatkoimme keskustelua Skypen välityksellä. Myös Anni seurasi treenejä kotoaan Skypen avulla. Skypen kanssa yhtä aikaa hyödynsimme Googlen driveä, jossa tiedostaja pääsee useampi henkilö kerralla muokkaamaan.

Vaikka aina on mukavaa nähdä ihmisiä oikeasti ja keskustella kasvotusten, niin keskiviikko osoitti etäyhteyksienkin olevan varsin toimivia. Jatkossa myös kotona sairastavat voivat seurata treenejämme ja osallistua keskusteluun. Keskustelut valmentajien ja muidenkin opettajien kanssa varmasti helpottuvat Skypen käytön myötä. Ideoiden kehittelyä driven avulla tulemme varmasti myös tekemään.