tiistai 24. syyskuuta 2013

Intensiivistä innovointia


Agropit osuuskunta osallistui Forssan seudun Järkivihreä-hankkeen järjestämään Innovaatioleiriin, joka järjestettiin Mustialan innovatiivisella kampusalueella. Tapahtumaan osallistui porukkaa Forssan lähiseuduilta ja muualtakin valtakunnasta. Mukana oli myös opiskelijoita HAMK:n Forssan ja Mustialan yksiköistä.

Osuuskunnan tehtäviin kuului paikkojen järjestämistä, leiriläisten autokuljetusta, teltan pystyttämistä ja torstain iltaohjelman järjestäminen. Lisäksi olimme osana ryhmiä ja kuvasimme leirin aikana tapahtumia ja tunnelmaa.  

Leiriläiset ottamassa virikkeitä Torronsuolta
Itse tapahtuma oli kolmipäiväinen. Näiden kolmen päivän aikana yritettiin saada ratkaisuja ennalta valittuihin ongelmiin. Teemoja oli neljä: hirssi, koulujen ylijäämäruoka, poistotekstiilit ja hyvinvointi. Itse kuuluin poistotekstiili – ryhmään ja aluksi se kuulosti ihan heprealta, mutta kun idean äiti avasi ongelmaa, niin se kuulosti ihan järkevältä. Vuosittain poistotekstiiliä viedään kaatopaikalle 90 milj. kiloa. Siihen täytyi keksiä keino pitää tekstiilit kierrossa vielä n.10 vuotta. Päivän aivoriihen jälkeen se kuuluisa kuningasidea keksittiin, mutta siitä kuullaan sitten myöhemmin.
Aivoriihen tuotosta

Tätä tapahtumaa oli ilo olla järjestämässä. Tunnelma oli leirin aikana ihan mahtava, vaikka välillä tuntuikin siltä ettei tälle ongelmalle löydy järkevää ratkaisua. Tämä oli myös opettavainen kokemus. Tuli pari uutta aivoriihimenetelmää tutuksi, mutta ennen kaikkea täältä tuli hyvä keino siihen, miten saada tuntemattomista ihmisistä parissa päivässä tiivis ja toimiva tiimi. Ihmisistä ja heidän luonteestaan oppii paljon, kun he joutuvat työskentelemään intensiivisesti yhteisen asian äärellä. Tätä ryhmäytymistapaa voisi yrittää soveltaa myös tulevien AgriTeams osuuskuntien kanssa.


The end of my dream time in a Team



”Kaikki hyvä loppuu aikanaan” on tylsä klisee, mutta joissain tilanteissa täysin totta. Samaan aikaan, kun kesän suloiset uintikelit vähitellen vaihtuivat puintikeleiksi, jätti viisi ensimmäisen AgriTeams -tiimin jäsentä eroanomuksensa osuuskuntaan.

Ensimmäinen huhu eroavasta jäsenestä räjähti kuin sotapommi niskaan. Kovin moni ei ollut osannut odottaa Ilmarin päätöstä siirtyä takaisin tavallisen luento-opetuksen pariin. Uutisen tultua julki lähti kuitenkin lumipalloilmiö pyörimään: yksi jos toinenkin ilmoitti, ettei pysty enää jatkamaan opintojaan AgriTeamsissa. Vihoviimeisissä yhteisissä treeneissä istuimme kaikki toimistolla hiljaisissa tunnelmissa.

 
Oma tieni osuuskunnan jäsenenä päättyi monen pienen lähtöä puolustavan syyn kolahtaessa sopivasti yhteen, ja muodostaessa esteen jäämiselle. Luonteenlaadultani olen aktiivinen, enkä tahdo tehdä mitään puoliteholla. Jos sitoudun johonkin, annan siihen kaikkeni ja innostun ”ihan kympillä”. Tiimissä koin, etten saanut itsestäni tarpeeksi irti, kun muut työt ja harrastukset tulivat kiusallisesti väliin. En kerta kaikkiaan pystynyt antautumaan yhteisiin ja kaiken aikaa laajeneviin projekteihin sillä volyymilla kuin olisin halunnut. Aika yksinkertaisesti oli rajallinen.

Niinpä tein päätöksen lähtemisestä minäkin. Hieman ennen minua oli Emma ilmoittanut lähdöstään, ja pian oman eroamiseni varmistuttua lähtivät myös Sanni ja Sanna. Kaikilla lähdön syyt olivat pitkälti samanlaiset kanssani. Tiimi kutistui kahdeksanhenkiseksi; kuudestatoista aloittaneesta oli jäljellä enää puolet. Jäljelle jäävää porukkaa pidän motivoituneena, sitoutuneena, sekä sellaisena, joka osaa hyödyntää oppimismallin tarjoamat mahdollisuudet oikein.

 
Mitä käteen jäi?

 
Kahdeksan kulunutta kuukautta tiimissä olivat elämässäni rikasta ja värikästä aikaa. Opin paljon ainutlaatuisia asioita yrittäjyydestä, tiimityöskentelystä ja ryhmädynamiikasta. Monenlaiset erityyppiset projektit antoivat tietoa ja osaamista, jota en olisi luennoilla torkkuessani koskaan pystynyt sisäistämään. Enkä silloinkaan, vaikka olisin ollut hereillä, sillä projektimme eivät suinkaan kulkeneet käsi kädessä tavanomaisen opetussuunnitelman kanssa. Yhdessä teimme myös asioita, joita en ikimaailmassa olisi tehnyt yksin. Sanonta ”tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa” näytti todellisen merkityksensä.

Tunneihmisenä raskainta minulle on luopua ihmisistä, ryhmästä, jota melkein kutsuin perheeksi. Koimme niin paljon loistavia hetkiä, iloa, onnistumisia, naurua ja kannustusta. Tuimme toisiamme, ja kasvoimme yrittäjinä matkalla kohti tavoitteitamme. Vaikka lähtemisen päätöksestä on kulunut jo kuukausi, yhä edelleen välillä tunnen pettäneeni tiimikaverit ja tehneeni ruman tempun. Lohdutuksen tähän tunteeseen saan ajatellessani tiimijohtajan sanoja:

"Tässä koulussa sinä olet tullaksesi agrologiksi. Ellei tiimi tunnu parhaalta tavalta suorittaa opinnot, on osattava palata luennoille. Se on kaikkein viisainta sekä itseäsi että muita kohtaan.”

 
Kiitos Agropit kaikkine jäsenineen näistä yhteisistä muistoista ja upeista hetkistä. Aika kanssanne jää sydämeen, ja kulkee mukanani aina. Toivon teille mitä suurinta onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin! Pysykää aina luovina, innovatiivisina ja avoimina kaikelle.

 

Kiittäen

Katja

torstai 12. syyskuuta 2013

Kesästä syksyyn Makujen matkassa

Kesä oli hiljaista aikaa kampuksella, Makuja Mustialasta sen sijaan ei moisesta ole piitannut vaan toimintaa kehiteltiin vaihtelevasti koko kesän ajan. Kesän aikana projektiryhmä on tehnyt suunnitelmia ja maalaillut mielessään kuvia tuoteperheestä jollaisesta itsekin haluaisi valita tuotteensa toreilla tai kaupan hyllyltä.

Raaka-aineissa haluamme korostaa kotimaisuutta aina kun mahdollista ja mielellään vieläpä lähellä tuotettuna. Mustialan marjat ja omenat saatiin hyvin hyödynnettyä ja jatkossa toivottavasti vielä tätäkin paremmin. Syksyn aikana pyrimme kasvattamaan yhteistyötä lähialueen tuottajien kanssa, jotta tuotteissamme voisi vielä paremmin hyödyntää oman alueemme raaka-aine tarjontaa.

Kesän aikana kokeilimme ja maistelimme (nam) erilaisia reseptejä, kehitimme omamme ja toki paljon on pohdittu myös tuotteiden taloudellista puolta eli hinnoittelua. Ei alkuunkaan niin helppoa kuin äkkiseltään voisi uskoa. Tuotteen hinta koostuu raaka-aineista, energia kuluista ja toki omalle työllekin on arvoa annettava. Hinnoista haluttiin kilpailukykyisiä, kuitenkin niin että jälkeenpäin oltaisiin itsekin tyytyväisiä.

Hakkapeliitta oli ensimmäinen tapahtuma, jossa makuja oli mukana uuden tuoteperheen kanssa. Samaisessa tapahtumassa Agropit myi myös Mustialan hunajayhtymän keräämää hunajaa, jota omissakin tuotteissa on hyödynnetty. Hunaja monipuolisena tuotteena löytyy hunajasinapin sekä raparperi-chutneyn raaka-aineista. Hakkapeliitassa ajatuksena on käsintehdyt ja vanhaa kunnioittavat  tuotteet ja perinteet. Makuja Mustialasta on puhtaasti opiskelijoiden käsityötä, puhtaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Mikä voisikaan olla parempi paikka lanseerata uudet tuotteemme? Hakkapeliitassa päästiin pukeutumaan teeman mukaisesti ja toki teema huomioitiin myös kojua suunnitellessa.

Hartolan markkinat 7.9 olivat toinen suuri tapahtuma, johon valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin. Hakkapeliitan jäljiltä varastot olivat tyhjentyneet ja uusia eriä alettiin valmistamaan toista viikkoa ennen tapahtumaa. Muutamia kokeilujakin tehtiin uusien tuotteiden toivossa mm. omenachutney raparperichutneyn rinnalle. Ideasta luovuttiin muutaman kokeiluerän jälkeen, tulinen omenahillo ei raatia miellyttänyt.
Viimeinen viikko ennen markkinoita oli yhtä hässäkkää, mutta lopulta oli viimeinenkin hillo purkissa ja perjantai iltana haettiin vielä tuorepuristetut omenamehut mehustamolta. Lauantai aamuna (yönä) aloitettiin matka kohti Hartolan kuningaskuntaa. Markkinakansa otti tuotteet vastaan positiivisesti ja erityisesti tuorettakin tuoreempi omenamehu ja omenahillo herättivät kiinnostusta.


Makuja mustialasta pyrkii jatkossakin tekemään tuotteensa kauden kasviksista ja hedelmistä, syksyssä pääroolissa ovat tietysti marjat ja omenat. Jahka syksyn lehdet putoavat  katse suunnataan  joulua kohden jolloin odotettavissa onkin taas ihan uudenlaisia tuotteita ja kokeiluja.