Hevoskärryjä, lepakoita, ja pala Maaseudun Tulevaisuutta vuodelta 1963.
Sellaista kaikkea ja paljon muuta löysimme vanhan navetan ja kuivurin kätköistä parina huhtikuisena urakkapäivänä. Osuuskuntamme kävi tarjoamassa apuaan yhdelle perikunnalle, joka halusi päästä eroon tilan rakennusten sisään vuosikymmenten saatossa kertyneestä rojusta. Tiimiläiset kantoivat yhteensä kolmena päivänä lautaa ja metallia ulos minkä ehtivät, ja kuorma-autot kävivät niitä lavoilla noutamassa pois. Lopuksi vielä vintit ja kellarit harjattiin siisteiksi, ja lopputulosta katsellessa hymy hiipi väkisin omillekin huulille. Ovatkohan lattiat rakentamisensa jälkeen koskaan noin puhtaita olleetkaan?
Vaikka siivoamisesta ei opintopisteitä liioin satele, opetti tämäkin keikka meille runsaasti arvokkaita asioita. Ja tarkoitan kirjaimellisesti arvokkaita asioita. ;) Rojulla on monia nimiä, ja yksi niistä on antiikki. Vanhan tavaran hienous piilee siinä, ettei sitä saa euromarketeista eikä ikeoista. Samaan aikaan se käy yhä harvinaisemmaksi.
Varmasti muistoihin jäävät myös nuo koskettavat hetket, jolloin koin lentäväni ajan halki. Aina niihin päiviin saakka, kun reki ja vankkurit olivat "in", ja vuoden -63 uutiset ne kaikkein tuoreimmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti