Ei niin paljoa, mutta ei myöskään vähääkään...

Sitä aina tulee mietityksi, että miten voisi suoriutua paremmin tai tehokkaammin, jostain tehtävästä. Aivan niin kuin jo seuraavan päivän tai viikon olisi suunnitellut mahdollisimman tehokkaaksi. Itse lähdin hakemaan kirjastosta apua siihen, miten voisin käyttää aikaani vielä tehokkaammin hyväksi. Aikahan on rajallista.

Löysin aikaa käsittelevän kirjan, mutta siinä samalla silmiini pisti pieni kirja Alisuorittajan manifesti. Kotio lähdin siis tämän ajankäyttöä käsittelevän ja myös tämän viime hetkellä mukaan tarttuneen kirjan kanssa.

Tavoitteeni oli oppia ajankäyttöä paremmin, mutta luettani tätä ajankäytöstä kertovaa kirjaa, en innostunut yhtään ja lukeminen oli vaikeaa. Pienen lukutauon jälkeen päätin kuitenkin tarttua tähän Alisuorittajan manifestiin.

Lukiessani tätä pientä, hyvin yksinkertaista kirjaa, innostuin yhä enemmän. Tämä teos ei kerro siitä miten epäonnistua, saavuttaa suuria voittoja tai hyödyntää aika tehokkaasti, vaan siitä, miten voi onnistua tekemään asioita keskinkertaisesti ja onnellisesti.

Agropit Osk:ssa on tullut mietittyä sitä, miten kaikki voisivat olla iloisia ja suoriutua tehtävistään. Tuoko suuri rahan määrä ja isot vaativat toimeksiannot onnellisuutta ja hyviä suorituksia? Vastaus on yksinkertainen: EIVÄT! Olemme oppineet haalimaan välillä niin vaikeita asioita, joista emme välttämättä selviydy ja tämänkin teemme siksi, että saisimme kunnioitusta muilta ja mahdollisimman paljon rahallista pääomaa.

Kumman kirjan sinä lukisit?

Suuret tavoitteet ja tehokkuus tuovat vain ongelmia ja suuria pettymyksiä. Asioita tulisi osata käsitellä mahdollisimman reaalisesti ja hyväksyä kaikki ongelmat niin itsessä kuin ympäristössä. Ja ympäristön tuomiin ongelmiin me emme käytännössä voi puuttua. Itseämme pystymme muuttamaan, mutta jos muutos on liian suuri kerralla ja sivuvaikutuksena murhe, stressi tai viha, jättäisin tämän lääkkeen käyttämättä. Hiljaa hyvä tulee myös muutoksissakin.

Jatkuva ylisuorittaminen tiimin sisällä luo myös kateutta, kilpailua ja kiristynyttä tunnelmaa, mikä ei johda hyviin tuloksiin tiimin ulkopuolella. Se, että sinulla on esimerkiksi eniten opintopisteitä, ei periaatteessa kiinnosta tiimissäsi ketään muuta kuin itseäsi. Alisuorittajan manifesti neuvoo, että jos jossain asiassa pärjäät erinomaisesti, älä pyri tuomaan sitä muille julki. Kilpailun luominen tiimin sisällä on myrkkyä. Yhdessähän sitä työtä tehdään.

Asia, jota koitan tämän kirjan avulla kertoa on se, että on turha haalia liikää töitä, asettaa suuria tavoitteita tai hyödyntää aikaa mahdollisimman tehokkaasti. Jos pärjäät nytkin mikset pärjäisi myös jatkossa? Älä alista itseäsi ikuiseen kilpailuun. Sama pätee yritykseen: suuren hetkellisen talouskasvun sijaan voisi kasvaa vähemmän, mutta rauhallisemmin. Miksi tehdä asioita kaksinverroin enemmän, jos palaa loppuun kaksi kertaa nopeammin?

Tämän kirjan luettuani en enää lukenut sitä kirjaa, mikä olisi neuvonut käyttämään aikaani tehokkaammin. Näin on jo ihan hyvä. Ja vaikka tällaisen agriteams –kirjaesseen maksimi pituudeksi riittääkin vain yhden A4 sivun pituinen teksti, en halua keulia olevani intohimoinen tai parempi kirjoittaja kuin muut. Vaan miettikääpä esimerkiksi sitä, jos olisin asettanut tavoitteeksi tasan yhden sivun pituisen tekstin, kuinka paljon se olisi tuonut minulle huolia ja murheita tiivistää tämä sama teksti lyhyempään muotoon. Itse ainakin voin vastata tähän että paljon. (Kopioitu Word -pohjalta)

Näin se kirjaessee ilmestyi stressittömästi. Loppuun vielä pieni poimittu viisaus kirjasta:

 

Sinun ei tule työskennellä kykyjesi sallimissa rajoissa,

vaan niiden asettaman riman alla.

Jos pystyt käsittelemään samanaikaisesti kolmea asiaa, käsittele vain kahta.

Jos kymmentä, käsittele vain viittä. Näin pystyt selvittämään asioita

taidokkaammin, ja tunnet samalla, että sinulla on voimia varastosssa.

                                                                - Pablo Picasso

Syysterveiset, syysterveiset

Kaikki AgriTeams-opiskelijat ovat pikkuhiljaa palanneet kesälaitumilta osuuskunta-arkeen. Lämpimän kesän jälkeen saamme vielä nauttia aurinkoisesta ja kirpsakasta syyssäästä. Mustialan kampus alkaa pikkuhiljaa täyttyä opiskelijoista ja kohta on täysi opiskeluhulina päällä.

Agropit Osk puuhasteli kesälläkin ahkerasti. Koko kesän ajan Mustialan alueella toimi kotieläinpiha Farmi, jossa oli monenlaista eläintä pupuista lampaisiin. Klapikauppa kävi kiivaana eikä klapikone jäänyt pölyttymään varastoon. Kesän aikana järjestettiin myös kolmet Runkomäen iltamat, joissa kävi lähes 300 kävijää katsomassa esityksiä ja tanssahtelemassa eri bändien musiikin tahtiin.

Makuja Mustialasta teettää varsinkin syksyisin paljon puuhaa sadonkorjuun merkeissä. Mustialan omenapuut ovat päässeet hyötykäyttöön, sillä lähes koko omenasato on tällä hetkellä puristettuna mehuksi pulloihin. Tuoreita mehuja on myynnissä Tiimitoimistolla. Mehuja voi käydä ostamassa nyt myös esim. Forssan Prismasta ja S-Marketista!

Mustialan klapilla on iso kasa polttopuita myytäväksi talven varalle. Komea klapikasamme hupenee kuitenkin päivä päivältä.

Agropitin jäsenten mielessä siintää jo ”matka maailmalle” -reissu, jonka lähtöpäivä on alle puolen vuoden päästä. Matkasuunnitelmat tarkentuvat ja matkakuume nousee. Lievää jännitystä on ilmassa, sillä osalle on edessään ensimmäinen matka ulkomaille. Matkasta tulee kuitenkin eittämättä ikimuistoinen.

Näillä tunnelmilla Agropit Osk valmistautuu tulevaan syksyyn

Agropit Osk:n uusi markkinointipäällikkö

Heidi Punna