Päämajalta Mikkolaan ja siitä Tiimitoimistoon

Syksy rupeaa olemaan takana ja Mustialaan on satanut kaunis lumipeite, pakkasta on muutama aste ja ilma selkeä. Kahdeksan tiimiläistä kävelee pitkin Renkituvantietä päämääränään uudet toimitilat. Ne sijaitsevat osoitteessa Renkituvantie 4. Päämajalta on roudattu Mikkolaan kaikki mitä uusissa toimitiloissa tarvitaan. Penkit, pöydät, kaapit ja muut tavarat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja työt on saatu käyntiin. Mikkolassa on hyvin tilaa sekä meille, että tulevillekin tiimeille. Mutta mikä uusien toimitilojen nimeksi? Asiasta käytiin pitkiä keskusteluja, sekä pyydettiin neuvoja myös muilta opiskelijoilta. Lopulta pitkien keskustelujen ja äänestysten myötä nimeksi tuli TIIMITOIMISTO. Se onkin paikalle erittäin osuva nimi, sillä tuleehan siellä tulevina vuosina toimimaan ainakin kolme eri tiimiä samanaikaisesti. Tiimitoimistossamme on kahvia tarjolla sekä mahdollisuus tutustua Makuja Mustialasta -tuotteisiin sekä tietekin myös ostaa tuotteitamme. Tarjolla on monenlaista makuhermoja kutkuttavia tuotteita, jotka sopivat hyvin esimerkiksi joulupöytään tai lahjaksi.

Uuvuttavan työlään hauskaa innovointia!

Agropitilta tiedusteltiin koulun puolelta olisiko meiltä halukkaita jäseniä lähtemään Visio 2013 tapahtumaan. Kenelläkään ei ollut tietoa, mitä tämä tapahtuma pitää sisällään. Epäröivin mielin, mutta kuitenkin suurin toivein kokea taas jotain aivan uutta sai Agropitilta neljä jäsentä mukaan.

Tapahtuma järjestettiin Sappeen laskettelukeskuksella, joka tarjosi hienot puitteet koko tapahtuman järjestämiselle. Järjestäjinä paikalla oli Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemia, yhdessä tapahtuman yhteistyökumppaneiden Veikkauksen ja Fonectan kanssa. Itse Proakatemia on perinteinen järjestäjä tälle tapahtumalle ja he ovat järjestäneet tämänlaisia tapahtumia jo vuodesta 2001.

Itse tapahtuman idea oli simppeli. Monia neljän hengen ryhmiä eri kouluista oli kutsuttu paikan päälle ideoimaan Fonectan ja Veikkauksen antamia toimeksiantoja. Puolet neljän hengen porukoista mietti Fonectan tehtävää ja toinen puoli Veikkauksen. Molemmalta toimeksiantajalta oli luvattu parhaimmasta ideasta 1000 euroa. Siinä oli motivaattoria kerrakseen niiden kahden opintopisteen lisäksi, jotka kaikki osallistuneet kuittasivat.

Toiminta alkoi keskiviikkona ja päättyi torstai-iltana mahtavaan iltajuhlaan, jossa sitten voittajat palkittiin. Agropit ei hyvästä Veikkaukselle luodusta konseptista tonnia saanut, mutta silti saimme kokea paljon uutta ja
hyödyllistä. Itse tapahtuma ja se innovointityö mitä Sappeessa tehtiin, oli todella rankkaa, uuvuttavaa, hauskaa, sekavaa, palkitsevaa, mielenkiintoista ja myös kaikkea muuta :D.

Tahdomme kiittää koulua siitä, että meille annettiin näin hieno mahdollisuus osallistua tähän tapahtumaan. Kyllä kannatti osallistua! Suosittelemme tätä tapahtumaa jokaiselle.

 Agropit kuittaa :)

Poikain retki isoille messuille

Lähtö oli sovittu alkavaksi 6.00. Matkaan päästiinkin vauhdikkaasti, kunhan vain tultiin sängystä repimään ylös. Edellinen ilta oli osoittautunut kaikille opiskelijoille kovinkin vauhdikkaaksi. Reissu oli jo käynnissä. Noin tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme Lammilla minun (Veli-Antin) kotitilalla. Joimme kahvit ja teimme pikaisen kierroksen tiluksilla. Siinä olikin muille jätkille jo hieman ensimakua konemessuista :D.

Tavoitteemme KoneAgriassa oli kerätä tarvittavaa tietoa klapilaitteiden hinnoista ja erilaisista malleista. Tarkoituksenamme onkin aloittaa polttopuiden valmistaminen. Toimintamalli oli meillä kaikilla vielä pohdinnassa. Tekisimmekö klapeja urakointina asiakkaille vai myisimmekö suoraan klapeja säkissä, laatikossa vai irtonaisina? Matkan aikana visiomme selventyi hiljalleen ja kun pääsimme itse konekentälle, oli hyvin selvää mitä me tulemme haluamaan.

Messuilla oli paljon nähtävää. Ensisilmäyksellä porteista sisään astuttuamme huomasimme, että olimme oikeassa paikassa. Näyttelypiha oli täynnä erilaisia halkomalaitteita ja näyttikin siltä, että olimme saapuneet pelkästään polttopuumessuille. Aivan aluksi teimme yleistä kartoitusta messujen sisällöstä. Kiertelimme hallissa ja ulkopihalla. Messualue osoittautui aika monimutkaiseksi ja sokkeloiseksi. Oli vaikea kehittää järjestelmällistä suunnitelmaa kuinka voisi nähdä kaiken. Sekalaisen kierroksen jälkeen menimme ruokailemaan ja keskustelemaan esille tulleista asioista.

Kun ruokailu oli ruokailtu, lähdimme hakemaan hintatarjouksia koneista. Mieliimme oli selventynyt, että haluamme helposti liikuteltavan yksikön, jolla voi tehdä urakointia suoraan asiakkaalle. Tällaisia trailer – malleja löytyikin monta erilaista ja monelta eri valmistajalta. Hinnat pyörivät näissä malleissa noin reilun kymmenentuhannen euron paikkeilla. Tarjouksia saimmekin kasaan neljältä eri valmistajalta. Joukossa oli heti pari kiinnostavampaa vaihtoehtoa. Saatuamme tarjoukset kasaan olimme tyytyväisiä ja olimme valmiita poistumaan. Nyt vain vielä keskustelemme osuuskunnan muiden jäsenien kanssa ja luomme tukevan pohjan polttopuu –bisneksen aloittamiselle. Polttopuita odotellessa…

Intensiivistä innovointia

Agropit osuuskunta osallistui Forssan seudun Järkivihreä-hankkeen järjestämään Innovaatioleiriin, joka järjestettiin Mustialan innovatiivisella kampusalueella. Tapahtumaan osallistui porukkaa Forssan lähiseuduilta ja muualtakin valtakunnasta. Mukana oli myös opiskelijoita HAMK:n Forssan ja Mustialan yksiköistä.

Osuuskunnan tehtäviin kuului paikkojen järjestämistä, leiriläisten autokuljetusta, teltan pystyttämistä ja torstain iltaohjelman järjestäminen. Lisäksi olimme osana ryhmiä ja kuvasimme leirin aikana tapahtumia ja tunnelmaa.  

Leiriläiset ottamassa virikkeitä Torronsuolta

Itse tapahtuma oli kolmipäiväinen. Näiden kolmen päivän aikana yritettiin saada ratkaisuja ennalta valittuihin ongelmiin. Teemoja oli neljä: hirssi, koulujen ylijäämäruoka, poistotekstiilit ja hyvinvointi. Itse kuuluin poistotekstiili – ryhmään ja aluksi se kuulosti ihan heprealta, mutta kun idean äiti avasi ongelmaa, niin se kuulosti ihan järkevältä. Vuosittain poistotekstiiliä viedään kaatopaikalle 90 milj. kiloa. Siihen täytyi keksiä keino pitää tekstiilit kierrossa vielä n.10 vuotta. Päivän aivoriihen jälkeen se kuuluisa kuningasidea keksittiin, mutta siitä kuullaan sitten myöhemmin.

Aivoriihen tuotosta

Tätä tapahtumaa oli ilo olla järjestämässä. Tunnelma oli leirin aikana ihan mahtava, vaikka välillä tuntuikin siltä ettei tälle ongelmalle löydy järkevää ratkaisua. Tämä oli myös opettavainen kokemus. Tuli pari uutta aivoriihimenetelmää tutuksi, mutta ennen kaikkea täältä tuli hyvä keino siihen, miten saada tuntemattomista ihmisistä parissa päivässä tiivis ja toimiva tiimi. Ihmisistä ja heidän luonteestaan oppii paljon, kun he joutuvat työskentelemään intensiivisesti yhteisen asian äärellä. Tätä ryhmäytymistapaa voisi yrittää soveltaa myös tulevien AgriTeams osuuskuntien kanssa.

The end of my dream time in a Team

”Kaikki hyvä loppuu aikanaan” on tylsä klisee, mutta joissain tilanteissa täysin totta. Samaan aikaan, kun kesän suloiset uintikelit vähitellen vaihtuivat puintikeleiksi, jätti viisi ensimmäisen AgriTeams -tiimin jäsentä eroanomuksensa osuuskuntaan.

Ensimmäinen huhu eroavasta jäsenestä räjähti kuin sotapommi niskaan. Kovin moni ei ollut osannut odottaa Ilmarin päätöstä siirtyä takaisin tavallisen luento-opetuksen pariin. Uutisen tultua julki lähti kuitenkin lumipalloilmiö pyörimään: yksi jos toinenkin ilmoitti, ettei pysty enää jatkamaan opintojaan AgriTeamsissa. Vihoviimeisissä yhteisissä treeneissä istuimme kaikki toimistolla hiljaisissa tunnelmissa.

 

Oma tieni osuuskunnan jäsenenä päättyi monen pienen lähtöä puolustavan syyn kolahtaessa sopivasti yhteen, ja muodostaessa esteen jäämiselle. Luonteenlaadultani olen aktiivinen, enkä tahdo tehdä mitään puoliteholla. Jos sitoudun johonkin, annan siihen kaikkeni ja innostun ”ihan kympillä”. Tiimissä koin, etten saanut itsestäni tarpeeksi irti, kun muut työt ja harrastukset tulivat kiusallisesti väliin. En kerta kaikkiaan pystynyt antautumaan yhteisiin ja kaiken aikaa laajeneviin projekteihin sillä volyymilla kuin olisin halunnut. Aika yksinkertaisesti oli rajallinen.

Niinpä tein päätöksen lähtemisestä minäkin. Hieman ennen minua oli Emma ilmoittanut lähdöstään, ja pian oman eroamiseni varmistuttua lähtivät myös Sanni ja Sanna. Kaikilla lähdön syyt olivat pitkälti samanlaiset kanssani. Tiimi kutistui kahdeksanhenkiseksi; kuudestatoista aloittaneesta oli jäljellä enää puolet. Jäljelle jäävää porukkaa pidän motivoituneena, sitoutuneena, sekä sellaisena, joka osaa hyödyntää oppimismallin tarjoamat mahdollisuudet oikein.

 

Mitä käteen jäi?

 

Kahdeksan kulunutta kuukautta tiimissä olivat elämässäni rikasta ja värikästä aikaa. Opin paljon ainutlaatuisia asioita yrittäjyydestä, tiimityöskentelystä ja ryhmädynamiikasta. Monenlaiset erityyppiset projektit antoivat tietoa ja osaamista, jota en olisi luennoilla torkkuessani koskaan pystynyt sisäistämään. Enkä silloinkaan, vaikka olisin ollut hereillä, sillä projektimme eivät suinkaan kulkeneet käsi kädessä tavanomaisen opetussuunnitelman kanssa. Yhdessä teimme myös asioita, joita en ikimaailmassa olisi tehnyt yksin. Sanonta ”tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa” näytti todellisen merkityksensä.

Tunneihmisenä raskainta minulle on luopua ihmisistä, ryhmästä, jota melkein kutsuin perheeksi. Koimme niin paljon loistavia hetkiä, iloa, onnistumisia, naurua ja kannustusta. Tuimme toisiamme, ja kasvoimme yrittäjinä matkalla kohti tavoitteitamme. Vaikka lähtemisen päätöksestä on kulunut jo kuukausi, yhä edelleen välillä tunnen pettäneeni tiimikaverit ja tehneeni ruman tempun. Lohdutuksen tähän tunteeseen saan ajatellessani tiimijohtajan sanoja:

"Tässä koulussa sinä olet tullaksesi agrologiksi. Ellei tiimi tunnu parhaalta tavalta suorittaa opinnot, on osattava palata luennoille. Se on kaikkein viisainta sekä itseäsi että muita kohtaan.”

 

Kiitos Agropit kaikkine jäsenineen näistä yhteisistä muistoista ja upeista hetkistä. Aika kanssanne jää sydämeen, ja kulkee mukanani aina. Toivon teille mitä suurinta onnea ja menestystä tulevaisuuden haasteisiin! Pysykää aina luovina, innovatiivisina ja avoimina kaikelle.

 

Kiittäen

Katja

Kesästä syksyyn Makujen matkassa

Kesä oli hiljaista aikaa kampuksella, Makuja Mustialasta sen sijaan ei moisesta ole piitannut vaan toimintaa kehiteltiin vaihtelevasti koko kesän ajan. Kesän aikana projektiryhmä on tehnyt suunnitelmia ja maalaillut mielessään kuvia tuoteperheestä jollaisesta itsekin haluaisi valita tuotteensa toreilla tai kaupan hyllyltä.

Raaka-aineissa haluamme korostaa kotimaisuutta aina kun mahdollista ja mielellään vieläpä lähellä tuotettuna. Mustialan marjat ja omenat saatiin hyvin hyödynnettyä ja jatkossa toivottavasti vielä tätäkin paremmin. Syksyn aikana pyrimme kasvattamaan yhteistyötä lähialueen tuottajien kanssa, jotta tuotteissamme voisi vielä paremmin hyödyntää oman alueemme raaka-aine tarjontaa.

Kesän aikana kokeilimme ja maistelimme (nam) erilaisia reseptejä, kehitimme omamme ja toki paljon on pohdittu myös tuotteiden taloudellista puolta eli hinnoittelua. Ei alkuunkaan niin helppoa kuin äkkiseltään voisi uskoa. Tuotteen hinta koostuu raaka-aineista, energia kuluista ja toki omalle työllekin on arvoa annettava. Hinnoista haluttiin kilpailukykyisiä, kuitenkin niin että jälkeenpäin oltaisiin itsekin tyytyväisiä.

Hakkapeliitta oli ensimmäinen tapahtuma, jossa makuja oli mukana uuden tuoteperheen kanssa. Samaisessa tapahtumassa Agropit myi myös Mustialan hunajayhtymän keräämää hunajaa, jota omissakin tuotteissa on hyödynnetty. Hunaja monipuolisena tuotteena löytyy hunajasinapin sekä raparperi-chutneyn raaka-aineista. Hakkapeliitassa ajatuksena on käsintehdyt ja vanhaa kunnioittavat  tuotteet ja perinteet. Makuja Mustialasta on puhtaasti opiskelijoiden käsityötä, puhtaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Mikä voisikaan olla parempi paikka lanseerata uudet tuotteemme? Hakkapeliitassa päästiin pukeutumaan teeman mukaisesti ja toki teema huomioitiin myös kojua suunnitellessa.

Hartolan markkinat 7.9 olivat toinen suuri tapahtuma, johon valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin. Hakkapeliitan jäljiltä varastot olivat tyhjentyneet ja uusia eriä alettiin valmistamaan toista viikkoa ennen tapahtumaa. Muutamia kokeilujakin tehtiin uusien tuotteiden toivossa mm. omenachutney raparperichutneyn rinnalle. Ideasta luovuttiin muutaman kokeiluerän jälkeen, tulinen omenahillo ei raatia miellyttänyt.

Viimeinen viikko ennen markkinoita oli yhtä hässäkkää, mutta lopulta oli viimeinenkin hillo purkissa ja perjantai iltana haettiin vielä tuorepuristetut omenamehut mehustamolta. Lauantai aamuna (yönä) aloitettiin matka kohti Hartolan kuningaskuntaa. Markkinakansa otti tuotteet vastaan positiivisesti ja erityisesti tuorettakin tuoreempi omenamehu ja omenahillo herättivät kiinnostusta.

Makuja mustialasta pyrkii jatkossakin tekemään tuotteensa kauden kasviksista ja hedelmistä, syksyssä pääroolissa ovat tietysti marjat ja omenat. Jahka syksyn lehdet putoavat  katse suunnataan  joulua kohden jolloin odotettavissa onkin taas ihan uudenlaisia tuotteita ja kokeiluja.

Runkomäen iltamat

On keskikesän ilta, mä lähden iltamiin ja Mustialan siltaa mä yksin asteleen....


Runkomäen iltamat ovat takana ja Agropit Osk:n tiimi sai jälleen hyvää oppia tulevia tapahtumiaan varten. Iltamien järjestelyihin kulunut aika tuli itsellenikin yllätyksenä, vaikka monessa tapahtuman järjestelyissä olenkin ollut mukana. Runkomäen iltamat oli kuitenkin vasta ensimmäinen jossa olin pääävastuussa koko tapahtumasta järjestämisestä ja hoitamisesta.

Keväällä kun Agropit aloitti toimintansa mietin, että olisi mukava päästä järjestämään erilaisia tapahtumia. Tähän aukeni ensimmäinen tilaisuus, kun yksi tiimimme jäsen keksi järjestää Runkomäen iltamat. Hän ei kuitenkaan ehtisi olla vetovastuussa, joten päätin itse tarttua tilaisuuteen ja ottaa vetovastuun järjestämisestä. Tapahtumapäiväksi päätettiin jo silloin maaliskuussa tuo 20.7., sillä se oli ainoa viikonloppu kun lato ei olisi käytössä. Keräsin itselleni projektiryhmän ja aloimme suunnitella tapahtumaa jo hyvissä ajoin. Aloimme etsiä tietoa tapahtumien järjestämisestä ja sen markkinoinnista ja tietoa löytyikin yllinkyllin. Sorruin tässä vaiheessa kuitenkin projektipäällikkönä ajattelemaan, että tapahtumaanhan on aikaa vielä paljon eikä tässä ole mitään kiirettä vielä järjestelyissä, kyllä ne ehtii myöhemminkin. Havahduin kuitenkin toukokuun lopussa asiaan että hetkinen tapahtumaan on enää vajaa kaksi kuukautta ja ei olla tehty vielä muuta kuin pyöritelty asiaa mielessämme ja haettu tietoa. Tästä alkoikin sitten pitkä työsarka, joka vaati yllättävän paljon voimia ja aikaa.

Otimme projektiryhmän kanssa yhteyttä ja sovimme etäpalaveristä Skypen välityksellä, sillä kaikki asuimme eri paikkakunnilla. Aluksi tuotti päänvaivaa ajan puute ja se ettei meinattu saada projektiryhmän aikatauluja sopimaan yhteen milään. Aina oli jollakin jotakin muuta menoa tai sitten tuli unohduksia. Lopulta kuitenki saimme hommat rullaamaan ja alkoi tapahtua. Mainoksia syntyi projektin markkinointivastaavan Heidi Punnan toimesta ja yhteistyössä hänen kanssaan teimme tarvittavat korjaukset mainokseen ja saimme sen valmiiksi ja levitykseen ympäri naapurikuntia.

Itselleni päänvaivaa tuotti näytelmän hankinta, sillä kovinkaan moni harrastajateatteri tai koulu jonne yhteyttä otin, ei osoittanut minkäänlaista kiinnostutsta iltamiemme näytelmää kohtaan. Lopulta löysin Jokioisilta harrastajateatterin nimeltään Ideateatteri ja heillä tuntui olevan juuri sopiva näytelmä iltamiimme. Se olisi sketsipohjainen näytelmä, joka kuulemma saisi varmasti hymyn huulille ja naurun raikaamaan Laihon ladossa. Olin onnessani kun vihdoin löysin esityksen. Sen hankinta oli vaatinut usean tunnin etsinnät ja soittelut ennen kuin löytyi se oikea ja sopiva näytelmä ja -ryhmä.

Tämän jälkeen olikin vuorossa bädin varmistaminen, sillä halusimme Mika & Turkka Malin soittamaan iltamiimme. Onneksi se onnistui muutaman välikäden kautta. Ei muuta kun puhelin kouraan ja sopimaan milloin he tulevat paikalle,milloin soittaminen alkaa sekä tietenkin hinta. Bändin varmistumisen jälkeen olikin tiedossa tarvittavat esitykset ja  aloimme keskittymään itse järjestelyihin.

Mainostuksemme tapahtui kahdessa lehdessä, Facebookissa ja tietenkin erikokoisilla mainoslehtisillä ympäri Tammelan lähiseutua. Itse jännitin ehtiikö mainokset ajoissa ja saavatko ne näkyvyyttä, sillä ennen tapahtumaa oli vain 30 ennakkolippua myytynä.

Yritimme saada tapahtumaamme myös yhteistyökumppaneita. Se osottautuikin hankalmmaksi tehtäväksi kuin itse ajattelin. Tämä olisi vaatinut enemmän suunnittelutyötä ja valmistelua ennen kuin haimme yhteistyökumppaneita. Meidän olisi tarvinnut tehdä selvä suunnitelma ja sen kautta lähteä etsimään. Projektiryhmän talousvastaava Ilmari Hunsa teki suuren työn hakiessaan yhteistyökumppaneita, mutta loppujen lopuksi me emme saaneet kuin yhden yhteistyökumppanin, joka oli Tanssikurssit.fi. Heidän kauttaan tapahtumamme sai hyvin näkyvyyttä.

Tapahtumapäivän aattona perjantaina alkoi minulle nousta hikikarpalot otsalle ja silloin alkoi se pieni stressi ja jännitys tapahtuman onnistumisesta. Yöunet jäivät lyhyiksi ja lauantaiaamun valjetessa suuntasin kohti Mustialaa valmistelemaan tapahtumaa. Perille päästyäni oli ladon ovet auki ja siellä jo anniskeluvastaavamme Katja Heikura hääräsi tiskin takana laittaen omia tarvikkeitaan ja tiskiä kuntoon. Aamulla siivosimme ja koristelimme ladon sekä järjestelimme pöydät ja tuolit paikoilleen. Kun tapahtuman H-hetki läheni, alkoi itselläni pikkuhiljaa stressitaso laskea. Kellon lyödessä 18.00 alkoi ihmisiä tulemaan sisään: heitä tuli tasaisena virtana ja ennen kuin näytelmä alkoi oli sisällä noin 100 henkeä. Olin tyytyväinen, sillä tiesin tapahtuman nyt onnistuvan ja väkeä tulevan riittävästi. Ilta sujui rattoisasti ja vieraat viihtyivät, saimme muutamia kehitysehdotuksia ja kyselyitä koska on seuraavat iltamat.  Päättelimme projektiryhmän kanssa, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti seuraavia iltamiamme.