Vuosikatsaus

Niin se aika kuluu. Kohta tulee vuosi täyteen siitä, kun olin yksi niistä kahdeksasta uudesta osuuskunnan jäsenestä. Paljon on ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen. Jo aloittaessani agriteams opinnot tiesin, että haluan jatkaa Argropit osk:n aloittamaa kotieläinpiha-projektia nimeltä Farmi. Minulla oli paljon visioita, miten haluan lähteä projektia kehittämään. Niin alkoi suuri työ saada kaikki valmiiksi tulevaa kesää varten. Kotieläinpihan lisäksi toteutui haaveemme kesäpossuista: kasvatimme 15 pikkupossua sioiksi kesän aikana, jotka myytiin suoraan kuluttajalle.

Aikaan on mahtunut paljon työtä, stressiä eikä kyyneleiltäkään olla vältytty. Kaikki on ollut kuitenkin sen arvoista. Kesä sujui todella hyvin ja saimme paljon positiivista palautetta. Eipä ollut taloudellinen tuotoskaan huono. Olen oppinut valtavasti työmaailmasta ja yrityksen pyörittämisestä. Helppoa se ei ole ollut, mutta sitä elämä ei tule jatkossakaan olemaan. En voisi parempaa elämänkoulua kuvitella. Työnteon ohella markkinoinnin opinnot ovat tuleet ikään kuin ilmaiseksi ja en varmasti unohda oppimaani ikinä, kun sitä on itse käytännössä toteuttanut. Lisäksi jää paljon hyviä muistoja.

Odotan innolla seuraavaa kesää. Tietotaitoa on kertynyt valtavasti viime kesältä, joka helpottaa kevään urakkaa. Tervetuloa tutustumaan projektiimme Mustialan kotieläinpihalle!

Voi ei!

AgriTeams-blogi on joutunut täysin unohduksiin!

Ei kai siis auttanut muu kuin ottaa asia puheeksi tiimitunneilla ja näin ollen kaikki tämänhetkiset AgriTeams-opiskelijat ovat velvoitettuja laittamaan blogimerkinnän blogiin. Seuraajatkin on jossain vaiheessa jo kadotettu, mutta jospa tämä 10 blogimerkintää parin viikon sisään parantaisi lukijatilannettamme..? Niin, hyvä pointti. En usko tuota itsekään. Parempi kuitenkin kuin ei mitään, markkinointia kannattaa kokeilla mahdollisimman monesta eri tuutista. Tilastollinen todennäköisyys sille, että joku kiinnostuu on näin ollen suurempi.

Meidän on siis tarkoitus kirjoittaa siitä, mitä olemme aikanamme AgriTeams-opiskelumallissa oppineet. Tästä se siis lähtee.

Varmasti tärkein asia, mitä olen oppinut - tai missä olen kehittynyt - on ihmissuhdetaidot. Kun joutuu tekemään tiiviisti töitä sen vuoden verran tietyn porukan kanssa, sitä oppii tietämään, miten reagoida tietyissä tilanteissa ja miten joistain tilanteista pääsee jouhevasti yli. Meilläkin on yhteishenki ollut koetuksella, mutta kaikesta huolimatta ollaan jostain kumman syystä vielä kaikki yhdessä. Voisin siis sanoa, että olemme kaikki oppineet jotakin, sillä hyviin ihmissuhdetaitoihin ei riitä vain yksi ihminen vaan siihen tarvitaan kaikkien panosta.

Seuraaviksi suuriksi kokonaisuuksiksi sanoisin markkinoinnin, johtamisen sekä hinnoittelun. Markkinointia tulee tehdä monissa eri kanavissa ja monin eri tavoin, niin on mahdollista saada hyvä tuotto. Toisaalta jos hinnoittelu ei ole kohdillaan, voi olla että joko tehdään työtä alihinnalla mikä ajaa tappioon tai tehdä työtä ylihinnalla, jolloin asiakkaiden maksuvalmius ei välttämättä ole sitä luokkaa mitä tahdotaan, mikä karsii asiakkaita ja syö näin ollen katetta. Ja jotta yritys pyörisi hyvin, tarvitsee sillä olla pätevä johtoporras, joka sanoo mitä, kuinka ja milloin tehtävät on tehtävä. Tämä on varmasti ollut yksi suurimmista haasteistamme sillä kukaan meistä ei ole ennen ollut johtotehtävissä, joten sekä alaisille että johtajille työ on ollut rankkaa.

Kaikesta huolimatta voin sanoa, että olemme kehittyneet huimasti! Kun katsoo projektien katteita tietyin väliajoin, oppii huomaamaan missä on menty pieleen ja missä taas on tehty oikein. Onneksi oppimismallissamme on myös mahdollista tehdä virheitä ja epäonnistua. Niistä se onnistuminen rakentuu!

- Anu

Agropitin agriteams-opinnot lähenevät loppua

Viimeiset 2,5 vuotta ovat olleet elämän kenties haastavinta aikaa meille kaikille. Omat vahvuudet ja heikkoudet ovat joutuneet koetukselle, kun yrittämisen kiemuroita on selvitetty ja mahdollistettu. 16 aloitti tammikuussa 2013, seitsemän selvisi näihin päiviin. "Jos se olis helppoo kaikki tekis sen."

                                                    

Maaliskuussa käytiin katsomassa oman aikamme viimeistä kiihdytystä ja mukavahan sitä oli katsoa. Muisti omat koitokset ja myös onnistumiset. Ei voi sanoa, että aina olisi ollut helppoa. Projektin vaiheista riippuen on meno ollut kovaa tai kovempaa. Byrokratiaa, taloutta, markkinointia ja sitä TYÖtä on riittänyt, joskus liikaakin. Verkostoituminen ja yhteistyö, nuo aikamme muotisanat ovat olleet arvossa myös meidän osuuskunnassamme, mutta ei niidenkään kanssa toimeentuleminen aina ole helpointa. Välillä on saanut huokaista ja laskea kymmeneen, erilaisuus ja muutokset pelottavat kaikkia. Jopa meitä, mutta eteenpäin on mentävä. Yrittämisen haasteeellisuus on tullut selväksi, mutta myös se miksi sitä tehdään. Mahtava tunne nähdä ns omien käsien jälki.

 

Matka Amerikan ihmeelliseen maailmaan oli kokemus täysin erilaisesta ilmastosta ja mahdollisuuksista. Pellot on isompia, mutta hiekkaisempia, farmers marketteja on kaikkialla, farmarit tekevät yhteistyötä ja kiroavat byrokratiaa (ei jotain eriä, jollei jotain samaakin), kaikki on suurempaa, mutta viljelijöiden ja yrittäjien haasteet vastasivat yllättävän paljon kotimaan ongelmia.

Farmers market, näitä oli lähes joka tilalla.

Kaakaopapu sisältää hyviä rasvoja jo kypsyessään.

Puutarhan pito ja viljely suomaastossa vaatii hyviä ideoita.

Floridan yliopiston tutkimusaltaalla ihmetellään vieraslajien sitkeyttä

Kolme viikkoa auringon alla yhdessä maan parhaan tiimin kanssa kävi joutuisasti. Mahtavia maisemia, upeita elämyksiä, oppia ja kielimuureja.. pakko suositella. Paluu Suomeen kävi yllättävän kevyesti, mitä nyt pieni jet lag vaivaa osaa porukasta, mikä sekään ei juuri haittaa sillä opinnäytettähän voi kirjoittaa koska vaan..

 Agropit on tehnyt kovan työn ja viimeisiä on meneillään. Opinnäytetyö on monella vielä loppua vaille valmis, mutta sitten se koittaa. Agrologin kesämaisemat, ihanaa ja samalla aika pelottavaa. Elämä ilman koulua, agriteamsia, Mustialaa. huh melkoisen jännittävää. Agropit Osk jää samalla tauolle ja kenties se palaa vielä jossain muodossa, aika näyttää..

Haluaisimme vielä kiittää mahtavia tukijoitamme kotona ja koulussa. Kiitos lähimmille, jotka ovat osoittaneet loppumatonta ymmärrystä ja tukea koko opintojemme ajan. Yrittäminen ei katso aikaa tai paikkaa, joten monet juhlat ovat jääneet juhlimatta..

Kiitos valmentajillemme: Merja Vainiolle, joka uskoi meihin ja kannusti kokeilemaan ja lohdutti, kun ei se aina onnistunutkaan. Inkeri Taurulalle, joka väsymättä loi pohjaa agriteamsille. Olit korvaamaton apu ja tuki vaikeissa paikoissa. Heikki Aaltoselle, joka tuli remmiin mukaan vasta meidän aikamme loppumetreillä, mutta omalla panoksellaan kannusti ja opasti eteenpäin. Kiittäisimme vielä Marketta Rantaa, joka sai muutoksen pyörät käyntiin ja mahdollista agriteamsin vaihtoehtona opinnoille.

Lopuksi tahtoisimme vielä muistaa arvon opiskelu- ja kohtalon tovereitamme Coetuksen ja Elosan mahtavaa porukkaa. ”Ootte huippuja, pitäkää selkä suorana ja tavoitelkaa tähtiä.”

Eipä tässä muuta kuin vielä vähän tunnelmia Costa Rican rannoilta :)

Tulevaisuudessa maatalouden markkinointi korostuu

Hyviä tuotteita ja palveluita pitää markkinoida. Maaseutu on pullollaan upeita tuotteita ja palveluita ympäri Suomea, mutta usein markkinointi jää taka-alalle suuren työmäärän takia. Monesti luotetaan siihen kuuluisaan puskaradioon tai markkinointiosaaminen puuttuu.

Mutta täytyykö kaikki tehdä itse? Kannattaisiko keskittyä juuri siihen mitä itse osaa ja ulkoistaa osa töistä sille, joka sen hallitsee?

Tähän tarpeeseen me Coetus osuuskunnassa haluamme vastata.

Visionamme on auttaa maatalous- ja maaseutualan muutospaineiden alla toimivia yrittäjiä omilla vahvuuksillamme. Tärkeintä meille on asiakas. Halu auttaa.

Tarjoamamme palvelut ovat ilmakuvaus, videotuotanto ja markkinointi. Kaikki palvelumme tukevat toisiaan. Jokainen asiakas on erilainen ja jokaisella asiakkaalla on erilaiset tarpeet. Olemme luoneet palveluistamme koostuvia selkeitä hyviksi havaittuja paketteja, mutta räätälöimme tarvittaessa jokaisen projektin erikseen.

Sanomme asiat suoraan. Jos haluat upean konevideon ilmakuvalla ja muilla herkuilla, mutta sinulla ei ole nettisivuja. Tehdään ne nettisivut. Tiedämme, että Youtubesta haetaan eniten konevideoita. Luodaan sinne kanava ja ladataan video sinne oikeilla hakusanoilla. Tarjoamiasi koneurakointipalveluita haetaan eniten Googlen kautta. Järjestetään Google-mainoskampanja, vain touko-heinäkuun ajaksi. Kuka nyt paalausta keskellä tammikuuta haluaisi?

Käyttämäsi rahat markkinointiin antavat parhaan tuoton, kun tiedetään keinot, joilla maksavat asiakkaat löytyvät.

Seuraa facebookissa ja twitterissä miten me Coetus osuuskunnassa työskentelemme asiakkaiden kanssa. 

Oskari Virtanen

Coetus osk

Agropitin reissun Grande Finale: Orlando

CostaRican lämmöstä siirryttiin hieman viileämpään, mutta silti pääosin aurinkoiseen Orlandoon. Täällä saimme koke monenlaista, pääsimme tutustumaan erilaisiin viljelymentelmiin ja viljely-ympäristöihin. Sekä tietenkin tutustumaan itse Mikki Hiireen ja kumppaneihin Disney Worldissä.

Saavuimme Orlandoon tiistaina paikallista aikaa klo.15. Lentokentän tarkastelujen ja laukkujen noudon jälkeen lähdimme taksilla kohti majapaikkaamme joka sijaitsi Kissimmeessä ja oli nimeltään Seralago Hotel and Suites. Odotukset oli korkealla, olihan meillä varattuna kahden huoneen sviitti. Perillä kuitenkin huomasimme sviittimme olevan melko pieni. Mahduimme kuitenkin kaikki juuri ja juuri nukkumaan, osa sohvalla ja osa sängyllä. Ensimmäinen päivä kuluikin hotelliin tutustuen ja lepäillen.

Ensimmäiselle tilavierailulle pääsimme torstai aamulla. Tila sijaitsi Orlandon pohjoispuolella ja tuotti vihanneksia kuten kurkkua, kaalia, tomaattia ja sesonkina erittäin makeaa maissia, joka on muodostunut tilan vetovoimaisemmaksi tuotteeksi. Tilalla oli oma myymälä, josta sai paikallisia tuotteita sekä kahvila jossa myytiin tilan tuotteista valmistettuja ruokia ja juomia. Nyt tilalla valmisteltiin leikkikentää ja lampea, jotta maissinkorjuu aikana se olisi perheille kunnossa. Tilan päävetonaula olikin maissilabyrintti, jossa asiakkaat pääsivät seikkailemaan. Tilalla oli myös pensaista tehty labyrintti, jota he käyttivät myös samaan tarkoitukseen. Maissisesongin aikana perheet viihtyvät tilalla koko päivän josta tila tietenkin veloittaa hieman ja kerää voittoa tällä keinolla.

Toinen tilavierailu oli seuraavana päivänä. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme paikalle ja ensisilmäys aiheutti pientä ihmetystä. Tilalla piti olla n. 800 eekkeriä eli reilu 320 hehtaaria maata, mutta kävikin ilmi, että suurin osa siitä pinta-alasta on suota, joka ei ole viljelykäytössä. Tilalla viljeltiinkin erilaisia salaatteja, yrttejä ja kasviksia luomutuotantona, vaikka ei tila virallisesti luomussa olekaan. Kaikki työt ja lannoitukset tehdään luomunormeja noudattaen, mutta luomusertifikaatti maksaa 1200 dollaria/vuosi, jota tilanomistaja ei periaatteesta suostu maksamaan. Tilan tuotteet menevät pääasiassa lähialueen ravintoloihin sekä omaan käyttöön. Kaikkein hienoin toimintamalli oli kuitenkin avustuskori lähiyhteisön viljelijöille. Se sisälsi tilojen tuottamia tuotteita, useimmiten kasviksia ja leipää. Niitä annettiin avuntarpeen tullen apua tarvitseville. Esim. tällä tilalla oli myrsky nostattanut vettä kasvustoille tuhoten ne lähes kokonaan. Muut tilat siis toivat näitä koreja tänne, joissa oli pääasiassa ruokaa. Meistä hieno periaate, mitä voisi Suomessakin yrittää harjoittaa.





Lauantaina kävimme katsomassa Disney worldissä, tarkemmin Epcotissa. Hotellilta lähti bussi sinne, joten kulkeminen kävi mutkattomasti. DisneyWorld on valtava alue, jossa on erilaisia teemapuistoja Epcot oli yksi niistä, jota paikalliset suosittelivat. Seillä oli erilaisia laitteita joilla kaikilla pääsi tutustumaan tulevaisuuteen historiaan yms. Kohteina oli luonto, avaruus, matka maailman ympäri ja keksinnöt. Luontopuolella oli kasvintuotannon tutkimuskeskus ja he kasvattivat siellä laboratorio olosuhteissa erilaisia kasveja, kuten maissia, vesimeloneja, paprikaa yms. Huomasi hyvin, kuinka siellä panostettiin ilmaston- ja luonnonsuojeluun. Koko Amerikka tuntuu olevan nyt tulossa lujaa tällä saralla. Tässä olisiikin hyvä sauma esim. suomalaisille alan yrityksille lähtee Amerikan markkinoille viemään osaamistaan ja tuotteitaan. Kysyntää olisi varmasti. Samoin kasvituotantoa tutkitaan monessa eri paikassa. U.S.A.ssa ollaan myös jo huomattu ihmisen aiheuttamat teot ja seuraukset. Siellä on ruvettu valistamaan asukkaita päästöjen vähentämisellä ja kierrättämisellä. Tosin siellä ollaan paljon jäljessä, ainakin Suomea. Kuitenkin parempaan suuntaan ollaan menossa ja kokoajan kehitellään ja tutkitaan uusia keinoja. Epcotissa pääsimme koko porukalla jopa Mikin kanssa kuvaan ja saimme kierrettyä sen maailman. Alue tosin oli niin suuri ettei millän ehtinyt yhdessä päivässä kaikkea kiertää kunnolla.

Loppuaika menikin ostoksia ja tuliasia etsiessä ja maanantai-illalla paikallista aikaa klo. 23 lähdettiin takaisin Suomea kohti. Pikku pysähdys tehdään Kööpenhaminassa, jossa tätä tekstiä juuri kirjoittellaan.

Matka kokonaisuudessaa oli opettava ja hauska. Pääsimme tutustumaan erilaisiin tiloihin ja erilaisiin markkinointikeinoihin ja myyjiin. Opimme paljon uutta ja tästä onkin hyvä jatkaa elämässään eteenpäin kohti uusia haasteita ja oivalluksia. Nyt näyttävät Agropitin jäsenet olevan väsyneitä, mutta onnellisia. He ovat päässeet tavoitteeseensa ja onnistuneet matkassaan. Toivotamme muille AgriTeamsin osuuskunnille onnea ja menestystä projekteissaan. Pitäkää tavoite aina kirkkaana mielessänne, niin jaksatte tarpoa läpi haasteiden ja ongelmien. Matkanne on varmasti vaikea, mutta pääsette varmasti tavoitteeseenne. Niin mekin pääsimme.



Terveiset Köpiksestä toivottaa Agropitin "Puuha-Petet"
Sami&Sami

10 päivää Costa Ricassa

Saavuimme Costa Ricaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Ensimmäinen majapaikkamme oli San Josessa, maan pääkaupungissa. Viihtyisä ja siisti hotellimme, Hotel Ave del Paraiso, sijaitsi keskustan läheisyydessä ja se markkinoi itseään ekologisena ja luomua suosivana. Hotellin vieressä oli myös luomukahvila, ja yleisestikin Costa Ricassa luomutuotteita oli paljon esillä.

Muutaman kaupunkipäivän jälkeen lähdimme vuokra-autolla San Josesta. Costa Rican liikenne poikkesi aikalailla suomalaisesta ajokulttuurista, mutta selvisimme kuitenkin ruuhkaisesta kaupungista pienille vuoristoteille ja keskelle Costa Rican sademetsää. Pienessä Mastatalin kylässä majoituimme La Iguana Chocolate Farmille. Tämä vierailu on ollut yksi matkamme kohokohdista, saimme yöpyä bungalovissa keskellä sademetsän ääniä ja tutustua Farmin toimintaan. Farmilla oli kanoja, kalkkunoita sekä brahma-lehmiä osana farmin omavaraisuutta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kaakaopalmujen kasvattamiseen ja suklaan valmistusprosessiin – päivän päätteeksi saimme maistaa valmistamiamme tuotteita, suklaatryffeleitä, kaakaojuomaa sekä suklaata. Toisena päivänä kiersimme kansallispuistoa Mastatalissa. Saimme tietoa sademetsän kasveista ja eläimistä. Näimme monenlaisia lintuja, jopa kolibrin pesän, sammakoita, hämähäkkejä ja muita hyönteisiä. Kuulimme apinoiden ääniä sekä saimme tuntea ihollamme sademetsäilmaston, joka on todella kostea ja lämmin.

Bungalovimme

Kolmas kohteemme Costa Ricassa oli Tyynenmeren rannalla sijaitseva Jacó. Kiersimme Tyynenmeren rantoja sekä kävellen että autolla. Pitkät hiekkarannat ovat mahtavia ja niiden ympärille on rakentunut koko Jacón pieni kaupunki. Alueella järjestetään matkailijoille monenlaista ohjelmaa ja mekin osallistuimme Rainforest Adventure -ohjelmapalveluun. Laskimme vaijeriliukuja pitkin sademetsän rinteitä ja kiipesimme vesiputousta pitkin ylös, tutustuimme matelijanäyttelyyn sekä kasvipuutarhaan.

Kulkiessamme Costa Rican katuja pohdiskelimme suuren maailman menoa myös markkinoinnin näkökulmasta. Putiikit, tuotteet ja hinnat toistivat itseään, joten miten yritys voi menestyä ja erottua tällaisessa ympäristössä? Asiakkaan alitajunta tekee omaa työtään kaiken aikaa ja tuote, joka kadun alkupäässä tuntuu hieman kiinnostavalta, muuntuu ostokelpoiseksi viimeistään kadun loppuvaiheilla. Myyjän osuus korostuu, kun tuotteet pysyvät samana, mutta yllättävää kyllä minkäänlaista ”tuputtamista” ei myyjien asenteissa ilmennyt. Miamissa markkinointi näkyi kadun varsilla, taivaalla ja puheliaina myyjinä, Costa Ricassa yleisin markkinoinnin keino tuntui olevan toisto ja lentolehtiset.

Hintataso yllätti, ilmeisesti viimevuosien aikana maan elintaso on noussut nopeasti ja keskimääräisesti hinnat olivat hyvin lähellä (ajoittain jopa korkeammalla) Suomen hintatasoa. Mielikuvia käytettiin yleisesti hinnoittelun perusteena, mutta suuria vaihteluja liikkeiden hinnoissa ei juuri ollut. Ohjelmapalveluiden hinnoissa löytyi yllättävän suuri hintahaitari. Matkakohteita ja matkanjärjestäjiä pohtiessamme halpa hinta herätti epäilystä, joten säästäminen tässä kohtaa ei tuntunut järkevältä. Hieman kalliimpi hinta, mutta oppaat ammattitaitoisia ja yrityksillä lisenssit, ongelmia ei juuri ilmennyt ja sattuessaan ne hoidettiin nopeasti ja asiakkaat huomioiden. 

Agropitin matka jatkuu Floridan Orlandoon!

Agropit Miamin auringon alla!

Neljä kokonaista päivää saimme viettää (hyvin) lämpimässä Floridassa. Saavuimme tänne maanantaina noin kello 23:00 tai 11 pm niin kuin täällä on tapana kello ilmoittaa. Aikaerosta johtuva rasitus ei meidän menoa haitannut tiistaina vaan aloitimme heti tutustumisen lähiympäristöön. Saimme nopeasti käsityksen siitä miten meideän täällä tulee toimia, jotta voisimme toteuttaa kaiken haluamamme. Etenkin liikenne ja ilmasto poikkesivat Suomen oloista.

Miamissa ensimmäinen haasteemme oli päästä yliopistoon, jossa meillä oli sovittu tapaaminen. Matka kävi näppärästi vuokra-autolla. Päästyämme Fort Lauderdalen Search and Education Center:iin, joka on osa Floridan yliopistoa, pääsimme tutustumaan Floridan kasveihin ja luontoon. Paljon saimme tietoa siitä, kuinka Floridan ainutlaatuista ympäristöä yritetään korjata ihmisen aiheuttaman muutoksen jälkeen. Mainittavia ongelmia ovat luonnonvaraisen kosteikkoalueen tuhoutuminen ja vierasperäisten lajien lisääntyminen. Luonnonsuojelu on kuitenkin lisääntynyt ja sitä parhaiten toteutetaan Evergladen kansallispuistossa, joka on kuin Torronsuo kertaa tuhat. Seuraava päivämme vei meidät sitten Evergladeen.

Torstaina ajoimme Evergladen kansallispuiston lävitse. Reissuun meni melkein koko päivä. Ajokilometrejä tuli autoon noin 122 km, kun ajoimme suon päästä päähän ja takaisin. Suolla näimme ensimmäistä kertaa alligaattoreita ja monia muita luonnon eläimiä ja kasveja. Illan kohokohta tämän suoreissun jälkeen oli kuitenkin NHL – ottelu Florida Panthers vastaan Winnipeg Jets. Ottelu päättyi onnistuneesti Floridan voittoon ja hienoon suomalaisratkaisuun.

Seuraavana päivänä tutustuimme Floridan maaseutuun ja yrityksiin Redlandin alueella. Alueella toimii paljon vihannesten, marjojen ja hedelmien viljelijöitä, jotka sitten jalostavat ja myyvät tuotteitaan. Etenkin marjatilojen erikoisuus olivat heidän omat marjapirtelöt, joita tietysti maistelimme. Päivän kohokohtiin kuului vierailu alligaattorifarmilla, jossa saimme pidellä alligaattoria kädessä. Pääsimme lisäksi suoajelulle ilmaveneen kyydissä. Reissun päätepiste oli paikallinen panimo, jossa saimme maistella viinejä ja oluita. Maut poikkesivat hyvin paljon kotimaisista tuotteista, mutta menivät ne silti kurkusta alas.

Ja tänään kärvensimme itsemme perusteellisesti Miamin auringossa. Joko rasvaa oli liian vähän tai sitten pitkä oleskelu tällaisille valkonaamoille ei ole ollenkaan suotavaa. Mutta olemmepahan viisaampia, kun tänään siirrymme vielä etelämpään, Costa Ricaan.

Polttavin terveisin,

Heidi Punna ja Veli-Antti Silpola täältä Fort Lauderdalen lentokentältä