Ei niin paljoa, mutta ei myöskään vähääkään...

Sitä aina tulee mietityksi, että miten voisi suoriutua paremmin tai tehokkaammin, jostain tehtävästä. Aivan niin kuin jo seuraavan päivän tai viikon olisi suunnitellut mahdollisimman tehokkaaksi. Itse lähdin hakemaan kirjastosta apua siihen, miten voisin käyttää aikaani vielä tehokkaammin hyväksi. Aikahan on rajallista.

Löysin aikaa käsittelevän kirjan, mutta siinä samalla silmiini pisti pieni kirja Alisuorittajan manifesti. Kotio lähdin siis tämän ajankäyttöä käsittelevän ja myös tämän viime hetkellä mukaan tarttuneen kirjan kanssa.

Tavoitteeni oli oppia ajankäyttöä paremmin, mutta luettani tätä ajankäytöstä kertovaa kirjaa, en innostunut yhtään ja lukeminen oli vaikeaa. Pienen lukutauon jälkeen päätin kuitenkin tarttua tähän Alisuorittajan manifestiin.

Lukiessani tätä pientä, hyvin yksinkertaista kirjaa, innostuin yhä enemmän. Tämä teos ei kerro siitä miten epäonnistua, saavuttaa suuria voittoja tai hyödyntää aika tehokkaasti, vaan siitä, miten voi onnistua tekemään asioita keskinkertaisesti ja onnellisesti.

Agropit Osk:ssa on tullut mietittyä sitä, miten kaikki voisivat olla iloisia ja suoriutua tehtävistään. Tuoko suuri rahan määrä ja isot vaativat toimeksiannot onnellisuutta ja hyviä suorituksia? Vastaus on yksinkertainen: EIVÄT! Olemme oppineet haalimaan välillä niin vaikeita asioita, joista emme välttämättä selviydy ja tämänkin teemme siksi, että saisimme kunnioitusta muilta ja mahdollisimman paljon rahallista pääomaa.

Kumman kirjan sinä lukisit?

Suuret tavoitteet ja tehokkuus tuovat vain ongelmia ja suuria pettymyksiä. Asioita tulisi osata käsitellä mahdollisimman reaalisesti ja hyväksyä kaikki ongelmat niin itsessä kuin ympäristössä. Ja ympäristön tuomiin ongelmiin me emme käytännössä voi puuttua. Itseämme pystymme muuttamaan, mutta jos muutos on liian suuri kerralla ja sivuvaikutuksena murhe, stressi tai viha, jättäisin tämän lääkkeen käyttämättä. Hiljaa hyvä tulee myös muutoksissakin.

Jatkuva ylisuorittaminen tiimin sisällä luo myös kateutta, kilpailua ja kiristynyttä tunnelmaa, mikä ei johda hyviin tuloksiin tiimin ulkopuolella. Se, että sinulla on esimerkiksi eniten opintopisteitä, ei periaatteessa kiinnosta tiimissäsi ketään muuta kuin itseäsi. Alisuorittajan manifesti neuvoo, että jos jossain asiassa pärjäät erinomaisesti, älä pyri tuomaan sitä muille julki. Kilpailun luominen tiimin sisällä on myrkkyä. Yhdessähän sitä työtä tehdään.

Asia, jota koitan tämän kirjan avulla kertoa on se, että on turha haalia liikää töitä, asettaa suuria tavoitteita tai hyödyntää aikaa mahdollisimman tehokkaasti. Jos pärjäät nytkin mikset pärjäisi myös jatkossa? Älä alista itseäsi ikuiseen kilpailuun. Sama pätee yritykseen: suuren hetkellisen talouskasvun sijaan voisi kasvaa vähemmän, mutta rauhallisemmin. Miksi tehdä asioita kaksinverroin enemmän, jos palaa loppuun kaksi kertaa nopeammin?

Tämän kirjan luettuani en enää lukenut sitä kirjaa, mikä olisi neuvonut käyttämään aikaani tehokkaammin. Näin on jo ihan hyvä. Ja vaikka tällaisen agriteams –kirjaesseen maksimi pituudeksi riittääkin vain yhden A4 sivun pituinen teksti, en halua keulia olevani intohimoinen tai parempi kirjoittaja kuin muut. Vaan miettikääpä esimerkiksi sitä, jos olisin asettanut tavoitteeksi tasan yhden sivun pituisen tekstin, kuinka paljon se olisi tuonut minulle huolia ja murheita tiivistää tämä sama teksti lyhyempään muotoon. Itse ainakin voin vastata tähän että paljon. (Kopioitu Word -pohjalta)

Näin se kirjaessee ilmestyi stressittömästi. Loppuun vielä pieni poimittu viisaus kirjasta:

 

Sinun ei tule työskennellä kykyjesi sallimissa rajoissa,

vaan niiden asettaman riman alla.

Jos pystyt käsittelemään samanaikaisesti kolmea asiaa, käsittele vain kahta.

Jos kymmentä, käsittele vain viittä. Näin pystyt selvittämään asioita

taidokkaammin, ja tunnet samalla, että sinulla on voimia varastosssa.

                                                                - Pablo Picasso